Houstonin kevätkauden viimeiset esitykset ovat tänään ja huomenna Sissilinnassa. Samalla esitys on tällä tietoa viimeistä kertaa nähtävissä Kajaanissa. Keikoista etelässä ja muualla Suomessa on puhuttu paljon, mutta mikään ei ole vielä varmistunut. Koitetaan taltioida juttu hyvin ennen päätöstä, jotta mahkut paranisivat.
Seitsemän yleisölle avoimen ja yhden koululaisesityksen suora on sujunut mallikkaasti. Porukka on ollut lavalla ja tekniikan puolella hyvässä iskussa ja esitystä on ollut ilo ja kunnia esittää. Väkeäkin on alkukangertelun jälkeen käynyt Sississä hyvin. Keväisiä yleisökeskusteluja olemme jatkaneet - tämä ilta mukaanlukien - parin kerran verran. Bloggailut ovat jääneet sen sijaan vähäisiksi. Prosessin taituttua jo toiselle esityskaudelleen purun ja pohdinnan paikat ovat löytyneet toisaalta, kääntyneet uusia yhteistyöidiksiä kohti ja ehkä tietyssä mielessä vähentyneet ylimalkaan.
Tanssii Houstonin kanssa on kaupunginteatterin, G-voiman, Kajaanin Harrastajateatterin ja Roudan yhteistuotanto. Esitys on ruokkinut monessa mielessä ajattelua Kauppakadun molemmissa päissä, osoittanut tuotannollisesti kevyen konseptin toimivuuden, lisännyt synergiaa ja tuottanut raikasta energiaa paitsi tekijäporukkaansa, myös katsojillemme. Tuotannon johtajuus on aika ajoin ollut kaikille toimijoille hämärän peitossa, mistä kielii mahdollisten keikkojenkin ikuiselta tuntuva epävarmuus. Petrattavaakin siis riittää. Joka tapauksessa tällaiset yhteistyömuodot tuntuvat omissa silmissäni ensiarvoisen tärkeiltä; niiden on helppo ennustaa yleistyvän lähitulevaisuudessa. Toivottavasti kokemukset kaupunginteatteriorganisaatiossa ovat vastaavansuuntaisia. Uskoakseni niin.
Voimallista kevättä kaikille teatterin ystäville!
