Kevään viimeiset esitykset ovat ohi. Tanssii Houstonin kanssa jatkanee teatterin ohjelmistossa tammi-helmikuussa 2012.
Pitkä tauko siis edessä. Jätimme esityksen levolle hyvillä mielin. Kaksi viimeistä vetoa sujuivat mallikkaasti ja esitysten jälkeiset keskustelut olivat antoisia.
Kevään sessio päättyi talon sisäiseen purkuun eli "purnuun". Käytiin läpi yhteistyötuotannon ongelmia, haasteita, plus- ja miinusmerkkejä. Sellainen yleisfiilis jäi, että tämäntyyppisiä yhteisvääntöjä tulisi tehdä lisää: niitä toivotaan ja niissä nähdään loppupeleissä enemmän mahdollisuuksia kuin haittoja. Kurttilan Jaana jopa provosoi, että tämänkaltaiset prosessit ovat tulevaisuuden laitosteatteritoiminnan ainut mahdollisuus. Esimerkkejä hyvästä yhteistyöstä on kentällä paljon, mutta ottaakseen aidon harppauksen eteenpäin se vaatii kyllä vielä työtä, joustavuutta ja luovuus edellä prosesseihin sukeltamista. Siinä on sulateltavaa ja omaksuttavaa erityisesti hierarkisten, historiallisten rakenteiden ystäville.
Tilastonikkareille: täyttöasteella 80% hurahti Houston maaliinsa. Kokemuksellisia osumia tuli reilusti ja siitä pitää olla iloinen ja ylpeä. Kuun viimeisten viikkojen aikana ratkotaan vielä mutkat suoriksi jatkon suhteen. Toivossa on hyvä elää.
Kesä!
eino
perjantai 20. toukokuuta 2011
lauantai 7. toukokuuta 2011
Femma
Viides takana, täysi tupa ja kelpo buugi. Päällekkäisen Gene-ensi-illan takia kaksi kolmannesta esityksestä jäi omalta osalta näkemättä, mutta loppu kulki. Esityksen jälkeen oli yleisökeskustelu, jossa vieraanamme oli miehensä kanssa vastikään alkoholismista parisuhteessa kirjan julkaissut Tuulevi Aschan. Hyvä keskustelu, joka liikkui lähinnä maakunnan alkoholipolitiikan toimivuuteen liittyvissä kysymyksissä, alkoholismissa pari- ja perhesuhteissa sekä esityspalautteen maastossa. Tietty spesifioituminen näyttää leimaavan näitä keskusteluja; niihin jäävät ne, joilla on akuutti tilanne päällä ja ne, joilla on asiantuntemusta asiassa. Tiedä sitten, voi olla että tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus muissakin alan yleisökeskustelukonteksteissa.
Todettiin myös että esitykselle olisi eduksi hieman nykyistä tiiviimpi rytmi, mitä tulee esitysten väleihin. Viikonkin tauko vaatii melkoisen mentaalisen valmistautumisen.
Viimeiset vedot tälle keväälle ensi viikon perjantaina ja lauantaina. Jos mielii mahtua katsomoon, kannattaa lunastaa pilettinsä ajoissa!
e
Todettiin myös että esitykselle olisi eduksi hieman nykyistä tiiviimpi rytmi, mitä tulee esitysten väleihin. Viikonkin tauko vaatii melkoisen mentaalisen valmistautumisen.
Viimeiset vedot tälle keväälle ensi viikon perjantaina ja lauantaina. Jos mielii mahtua katsomoon, kannattaa lunastaa pilettinsä ajoissa!
e
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Kolmannen ja neljännen jälkeen
Parin viikon tauon jälkeen tuplapäivä: kaksi vetoa. Eilen tekstikahlaus kahden viikon tauon jälkeen, Hessu kipeänä, psyykkisesti ja fyysisesti tiukka esitys kaikille. Siinä lähtökohtia tälle rupeamalle. Van komeasti meni! Aamupäivän veto oli perushyvä ok, pientä taaplailua siellä täällä, mutta ihan hyvä draivi. Lukiolaisryhmä katsomassa, osa oli fiilareissa ja osa.. noh, käytti esitysajan mm. kännykkänsä näpräilemiseen. Suomen Nouseva Nuoriso, mihin sinä oletkaan matkalla!
Ilta lunasti sitten senkin edestä: oli vauhtia, oli rentoutta, keveyttä, flowta. Varmasti myös psykologinen juttu, kun jännittävä eka selviääkö-Heikki ja mites-tämä-nyt-tauon-jälkeen -kela vapautuu. Että ihan kiva fiilis jäi! Kakkosessa oli heterogeenisempi ja eläväinen yleisö. Nautintohan se on sellaiselle esittää! Nelisenkymmentä oli väkeä molemmissa.
Tää kääntyy nyt loppusuoralle, mitä tulee tähän kevääseen. Pikkaisen ois sellaisia merkkejä ilmassa, että syksyllä tai talvella jatketaan. Mut ans kahtoo viel.
Ensi viikon perjantaina kolmanneksi viimeinen.
Vappua!
e
Ilta lunasti sitten senkin edestä: oli vauhtia, oli rentoutta, keveyttä, flowta. Varmasti myös psykologinen juttu, kun jännittävä eka selviääkö-Heikki ja mites-tämä-nyt-tauon-jälkeen -kela vapautuu. Että ihan kiva fiilis jäi! Kakkosessa oli heterogeenisempi ja eläväinen yleisö. Nautintohan se on sellaiselle esittää! Nelisenkymmentä oli väkeä molemmissa.
Tää kääntyy nyt loppusuoralle, mitä tulee tähän kevääseen. Pikkaisen ois sellaisia merkkejä ilmassa, että syksyllä tai talvella jatketaan. Mut ans kahtoo viel.
Ensi viikon perjantaina kolmanneksi viimeinen.
Vappua!
e
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Toisen jälkeen
Toka veto takana, 45 katsojaa, kaiken kaikkiaan hyvä buugi. Ykkönen lähti käyntiin hirveällä draivilla ja kakkosella lataus laski muutaman kohtauksen ajaksi, mutta muuten esitys soljui erinomaisesti. Illan päätti yleisökeskustelu, johon jäi vajaa parikymmentä katsojaa. Se olikin kokemuksellisesti tärkeää antia: päästiin jakamaan aiheen äärellä, esitystä sivuten ja palautettakin saaden, mutta ennen kaikkea alkoholismista yksilöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla puhuen. Vieraanamme oli kaupungin henkilöstöpäällikkö Pekka Sivonen, joka on 80-luvulta asti vastannut myös kaupungin hoitoonohjauksista. Mainio sessio siis. Näitä pitää ehdottomasti jatkaa.
Houston jää nyt vajaan kahden viikon tauolle. Seuraavat vedot ovat 29.4. Se onkin hevi päivä: kaksi vetoa edessä klo 14 ja 19.
e
Houston jää nyt vajaan kahden viikon tauolle. Seuraavat vedot ovat 29.4. Se onkin hevi päivä: kaksi vetoa edessä klo 14 ja 19.
e
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Ja Whitney Houstonilta kuulemme koskettavan rakkauslaulun
Ensi-ilta takana, toinen esitys illalla edessä. Huima, keskittynyt, jännittävä kokemus takana. Jengi klaarasi enskan mahtavasti; niin onnelliseksi ja ylpeäksi veti ettei oikein osannut asiaa sanoiksi pukea. Kemuja vietimme RaatinVintin saunatiloissa ja Genellä rauhallisen uupeloisissa merkeissä. Työ tekijänsä uuvuttaa. Ja palkitsee.
Mielenkiintoista nähdä, millaiselle radalle esitys esityskaudellaan sinkoaa. Sen pituuskin on vielä hämärän peitossa. Tällä tietoa viimeinen veto on kuukauden päästä, 14.5., mutta haaveita jatkosta syksyllä / talvella Sissilinnassa ja/tai kiertueella on. Jatkamisen ratkaisevat yhtäältä taloudelliset ja aikataululliset resurssit ja toisaalta - ja ennen kaikkea - tahto. Jos sitä löytyy, asiat kyllä järjestyvät. Täältä sisältä käsin esitys tuntuu aiheensa ja käsittelytapansa vuoksi niin tärkeältä, että olisi sääli päättää iso duuni jo tähän kevääseen.
Esityskauden alku avaa muitakin tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Houston on kelpo esimerkki onnistuneesta ja vielä toistaiseksi aika harvinaisesta sisällöllis-tuotannollisesta yhteistyöstä teatterin ja Genen toimijoiden välillä. Halutaanko tätä yhteistyötä jatkaa ja syventää - ja ollaanko sen eteen valmiita tekemään töitä? Millaista lisäarvoa sen nähdään ja koetaan tuovan teatterin ja Genen toimintaan? Mitä tulisi tehdä vielä toisin? Ainakin ensikommentit mökkien sisältä ovat positiivisia.
Asiaintilat ratkennevat lähiviikkojen aikana. Sitä ennen diippiä settiä eli näyttämötaiteen juhlaa Sissilinnassa tästä illasta alkaen! Tilaa taitaa olla - tervetuloa!
e
Mielenkiintoista nähdä, millaiselle radalle esitys esityskaudellaan sinkoaa. Sen pituuskin on vielä hämärän peitossa. Tällä tietoa viimeinen veto on kuukauden päästä, 14.5., mutta haaveita jatkosta syksyllä / talvella Sissilinnassa ja/tai kiertueella on. Jatkamisen ratkaisevat yhtäältä taloudelliset ja aikataululliset resurssit ja toisaalta - ja ennen kaikkea - tahto. Jos sitä löytyy, asiat kyllä järjestyvät. Täältä sisältä käsin esitys tuntuu aiheensa ja käsittelytapansa vuoksi niin tärkeältä, että olisi sääli päättää iso duuni jo tähän kevääseen.
Esityskauden alku avaa muitakin tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Houston on kelpo esimerkki onnistuneesta ja vielä toistaiseksi aika harvinaisesta sisällöllis-tuotannollisesta yhteistyöstä teatterin ja Genen toimijoiden välillä. Halutaanko tätä yhteistyötä jatkaa ja syventää - ja ollaanko sen eteen valmiita tekemään töitä? Millaista lisäarvoa sen nähdään ja koetaan tuovan teatterin ja Genen toimintaan? Mitä tulisi tehdä vielä toisin? Ainakin ensikommentit mökkien sisältä ovat positiivisia.
Asiaintilat ratkennevat lähiviikkojen aikana. Sitä ennen diippiä settiä eli näyttämötaiteen juhlaa Sissilinnassa tästä illasta alkaen! Tilaa taitaa olla - tervetuloa!
e
perjantai 15. huhtikuuta 2011
torstai 14. huhtikuuta 2011
Ensi-iltapäivä
Kenraali takana, harjoituskausi takana, ensi-ilta edessä tänään. Pitkä matka tultu syksystä, pidempi Heikin funk-lenkeistä, pisin vielä kauempaa. Varsinainen harjoitusprosessi on ollut lyhyt, vajaa viisi viikkoa, intensiivinen ja tempoltaan rivakka. Juttuun ovat kerääntyneet juuri ne ihmiset, joita tämä esitys on tarvinnut toteutuakseen. Siinäkin mielessä prosessi on ollut hengittävä, henkeä nostattava, kevyt, orgaaninen, lempeä.
Kuluvan viikon ennakoissa on ollut mukavasti väkeä ja katsojapalaute lupaa hyvää. Maanantain ja tiistain vedot olivat kokonaisia, ehyitä, esityksenomaisia, eilinen taas hyvistä hetkistään huolimatta rutiininomainen, lataukseton. Ei siis epäilystäkään, etteikö tänään lähtisi lapasesta, ja lujaa.
Tanssii Houstonin kanssa siirtyy esityskaudelleen. On juhlan ja jakamisen aika.
e
Kuluvan viikon ennakoissa on ollut mukavasti väkeä ja katsojapalaute lupaa hyvää. Maanantain ja tiistain vedot olivat kokonaisia, ehyitä, esityksenomaisia, eilinen taas hyvistä hetkistään huolimatta rutiininomainen, lataukseton. Ei siis epäilystäkään, etteikö tänään lähtisi lapasesta, ja lujaa.
Tanssii Houstonin kanssa siirtyy esityskaudelleen. On juhlan ja jakamisen aika.
e
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Aamukahvilta
Kaksi päivää!
Eilen illalla eka ennakko, tupa täynnä KAO:laisia, tuttuja teatterilta, paikallisia nuoria ja väkeä Geneltä. Aika hienolta rupeaa jo vaikuttamaan! Alun suhteen meni hommat vähän sählingiksi, mutta muilta osin jäi hyvä maku: juttu tarvitsee lähinnä läpäreiden tuomaa toistoa ja vähän vaihtoviilailua, niin a vot! Porukka tekee lavalla ja sen ulkopuolella täsmällistä, paneutunutta, komeaa työtä. Mikäpäs siitä on nautiskellessa!
Tänään tekninen kahlaus aamulla ja ilmaisennakko illalla klo 19. Teretulemast!
e
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Tänä iltana
Enskariviikko alkaa. Kolme aamua, kolme iltaa, kolme läpimenoa, ensi-ilta ja toinen esitys.
Tänä iltana mielessä liikkuvat
- esityksen vaihdot
- Pizzan Houre-kohtaus ja pari muuta pikku juttua
- saunapaikka, jonne menemme ensi-illan jälkeen
- esitysprosessi ja ihmisten omat prosessit rooliensa, työtehtäviensä kanssa
- Kajaanin Seminaari, jota en ole nähnyt, mutta josta ehdin kuulla, monenlaista kiintoisaa
- lehdistön, markkinoinnin, median, tekijöiden tarve nostaa tiettyjä esityksiä framille ja jättää tekemättä se toisten osalta. Ketään syyllistämättä, asiaa juurikaan murehtimatta: siinä mekanismissa on jotakin kiinnostavaa. Asia on ajatteluttanut ainakin Paskasta näytelmästä (2006) lähtien.
- edessä olevan työviikon rakenne ja asennoituminen: vielä ei ole varaa lepäillä yhtään
- flow ja laumaflow, niiden kaipuu, niiden ihmeellisyys
Rauhallinen, valmis olo. Unta kaaliin ja rukkaset käteen.
e
Tänä iltana mielessä liikkuvat
- esityksen vaihdot
- Pizzan Houre-kohtaus ja pari muuta pikku juttua
- saunapaikka, jonne menemme ensi-illan jälkeen
- esitysprosessi ja ihmisten omat prosessit rooliensa, työtehtäviensä kanssa
- Kajaanin Seminaari, jota en ole nähnyt, mutta josta ehdin kuulla, monenlaista kiintoisaa
- lehdistön, markkinoinnin, median, tekijöiden tarve nostaa tiettyjä esityksiä framille ja jättää tekemättä se toisten osalta. Ketään syyllistämättä, asiaa juurikaan murehtimatta: siinä mekanismissa on jotakin kiinnostavaa. Asia on ajatteluttanut ainakin Paskasta näytelmästä (2006) lähtien.
- edessä olevan työviikon rakenne ja asennoituminen: vielä ei ole varaa lepäillä yhtään
- flow ja laumaflow, niiden kaipuu, niiden ihmeellisyys
Rauhallinen, valmis olo. Unta kaaliin ja rukkaset käteen.
e
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Perjantain jälkeen
Viimeisiä viedään. Tänään oli läpäripäivä. Hulppeasti mennyt esitys eteenpäin. Teknistä tsekkaamista riittää vielä, vaihdoissa eritoten, samaten muutamat kohtaukset heiluvat vielä siinä hilkulla. Mutta päällimmäinen olotila on huojentunut: esitys alkaa näyttää ja ennen kaikkea tuntua siltä miltä pitääkin.
Aika haipakka, nopeasti mennyt viikko loppusuoralla. Pojilla vielä tänään ja huomenna viimeiset Schwarzeneggerit ja Mauralla Koirien Kalevala Haapavedellä. Tiettyä rauhaa, yhteisen puheen sorinaa ja kiireettömyyden tuntua kaipaa kovin, lepoa myrskyn edellä.
Anna ja Kirsi kävivät katsomassa. Oli toki muitakin, mutta A ja K jäivät purkuun ja antoivat arvokasta palautetta. Pizzan ja Likan liikkeellelähdön problematisointi tuli uutena asiana, jota täytyy sulatella, pohtia.
Huomenna vielä aamuharkat ennen viikonlopunviettoa. Tiedossa epävarmuusaluekohtausten työstöä ja pikkupikku kokeiluja.
e
Aika haipakka, nopeasti mennyt viikko loppusuoralla. Pojilla vielä tänään ja huomenna viimeiset Schwarzeneggerit ja Mauralla Koirien Kalevala Haapavedellä. Tiettyä rauhaa, yhteisen puheen sorinaa ja kiireettömyyden tuntua kaipaa kovin, lepoa myrskyn edellä.
Anna ja Kirsi kävivät katsomassa. Oli toki muitakin, mutta A ja K jäivät purkuun ja antoivat arvokasta palautetta. Pizzan ja Likan liikkeellelähdön problematisointi tuli uutena asiana, jota täytyy sulatella, pohtia.
Huomenna vielä aamuharkat ennen viikonlopunviettoa. Tiedossa epävarmuusaluekohtausten työstöä ja pikkupikku kokeiluja.
e
torstai 7. huhtikuuta 2011
Torstaibuugi
Viikko ensi-iltaan. Pressitilaisuus, kohtausten Ikea-rap, Terapia 4 ja Pizzan houre läpikäyntiä ja lopuksi kakkosen läpimeno. Napakka, täysi päivä. Huomenna tän viikon toinen läpimeno, ensimmäinen valojen kanssa.
Pressissä tuli muun ohessa sivuttua (hehkutettua) yhteistyötä, siis tässä tapauksessa kaupunginteatterin, Roudan, G-voiman ja harrastajateatterin välillä. Ja meidän tekijöiden välillä. Prosessissa on ollut keveyttä, hengittävyyttä ja raikkautta, josta jokainen tuntuu nauttineen. Se ei ehkä ole harvinaista, mutta merkityksellistä se on.
Tässäkin kaupungissa yhteistyön tiivistämisen perään huudellaan aika ajoin, joskus jopa kyllästymiseen asti: se huutelu harvoin johtaa mihinkään, ja sitä kohtaa lähes yksinomaan taloudesta kumpuavien argumenttien yhteydessä. Milloin halutaan parantaa Kaukametsän täyttöastetta, milloin tunkea taiteilijoita minkäkin uuden yhteisen katon tai otsikon alle, jotta tukia voitaisiin pudottaa, toimintoja yhdistää, jotakin lopettaa.
Toisin sanoen: sisällölliseltä, taiteelliselta, eettiseltä, filosofiselta jne. kantilta asiaa katsotaan kovin harvoin. Tanssii Houstonin kanssa on hyvä esimerkki "kaikki voittaa" -tilanteesta viimeksimainitussa mielessä: laitosteatterirakenteeseen, Kajaanin kaupunginteatteriin, tulee raikasta, omaehtoista estetiikkaa, työtapoja, tekijöitä. Harrastajat / vasta alalle valmistuneet pääsevät tutustumaan vakiintuneeseen ammattilaisrakenteeseen. Nykytanssiryhmä ja kulttuuriosuuskunta pääsevät laajentamaan taiteellisen toimintansa skaalaa. Tekijät talojen, yhteisöjen välillä - ja ulkopuolella - joutuvat positiiviselle törmäyskurssille, tutustuvat uusiin kollegoihin, uusiin tapoihin ajatella teatteriksi, oppivat toisiltaan, ehkä ystävystyvät, tai panevat alulle uusia projekteja. Ja niin edelleen.
Yhteistyö on syvimmillään silloin, kun se syntyy tekijöistä ja taiteellisista sisällöistä käsin. Sellaista synergiaa ja liikettä tähän kaupunkiin ja sen taidetoimijoiden välille kaipaisi enemmänkin.
Viisi harjoituspäivää jäljellä, niiden sisällä neljä läpimenoa. Töitä riittää vielä.
e
Pressissä tuli muun ohessa sivuttua (hehkutettua) yhteistyötä, siis tässä tapauksessa kaupunginteatterin, Roudan, G-voiman ja harrastajateatterin välillä. Ja meidän tekijöiden välillä. Prosessissa on ollut keveyttä, hengittävyyttä ja raikkautta, josta jokainen tuntuu nauttineen. Se ei ehkä ole harvinaista, mutta merkityksellistä se on.
Tässäkin kaupungissa yhteistyön tiivistämisen perään huudellaan aika ajoin, joskus jopa kyllästymiseen asti: se huutelu harvoin johtaa mihinkään, ja sitä kohtaa lähes yksinomaan taloudesta kumpuavien argumenttien yhteydessä. Milloin halutaan parantaa Kaukametsän täyttöastetta, milloin tunkea taiteilijoita minkäkin uuden yhteisen katon tai otsikon alle, jotta tukia voitaisiin pudottaa, toimintoja yhdistää, jotakin lopettaa.
Toisin sanoen: sisällölliseltä, taiteelliselta, eettiseltä, filosofiselta jne. kantilta asiaa katsotaan kovin harvoin. Tanssii Houstonin kanssa on hyvä esimerkki "kaikki voittaa" -tilanteesta viimeksimainitussa mielessä: laitosteatterirakenteeseen, Kajaanin kaupunginteatteriin, tulee raikasta, omaehtoista estetiikkaa, työtapoja, tekijöitä. Harrastajat / vasta alalle valmistuneet pääsevät tutustumaan vakiintuneeseen ammattilaisrakenteeseen. Nykytanssiryhmä ja kulttuuriosuuskunta pääsevät laajentamaan taiteellisen toimintansa skaalaa. Tekijät talojen, yhteisöjen välillä - ja ulkopuolella - joutuvat positiiviselle törmäyskurssille, tutustuvat uusiin kollegoihin, uusiin tapoihin ajatella teatteriksi, oppivat toisiltaan, ehkä ystävystyvät, tai panevat alulle uusia projekteja. Ja niin edelleen.
Yhteistyö on syvimmillään silloin, kun se syntyy tekijöistä ja taiteellisista sisällöistä käsin. Sellaista synergiaa ja liikettä tähän kaupunkiin ja sen taidetoimijoiden välille kaipaisi enemmänkin.
Viisi harjoituspäivää jäljellä, niiden sisällä neljä läpimenoa. Töitä riittää vielä.
e
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Keskiviikko, tuo surrealismin tyven
Kakkosnäytöspäivä. Harjoituksiimme ilmestyi Iltalypsyn Karjakko. Tai Suomi-neito. Tai Ikea-neito. Tai Elovena-tyttö. Kuten kaikki ideat, se pulpahti tuntemattomasta avaruudesta keskuuteemme ja sulautui joukkoon muina naisina. Otimme tämän kansallispukuisen haamun riemulla vastaan.
Aamulla pressikuvat, päivällä kakkosen alkua ja tiimalasin raksuttaessa hivenen sitä loppuakin. Em. neitosen ohessa Heikki oli kirjoittanut Isalle ja Jurille uuden loppukohtauksen, jota työstettiin tänään alulle. Hyvältä vaikuttaa. Se sulkee paremmin Isan kuljetusta ja tuo vielä kaipaamiamme näkökulmia alkoholismiin ja riippuvuuksiin mm. riippuvuuspersoonan käsitteen kautta. Haaste on taivuttaa kohtaus sellaiseksi, että sen kirjallinen ilme ja tietty opettavuus muotoutuvat persoonalliseksi kieleksi. Ja että Isan ja Jurin suhteen syvyys ja keskinäinen luottamus pääsevät esille.
Ikea-Karjakon myötä esityksen puvustus alkaa olla viittä vaille valmista kamaa. Kurttilan Jaana kollegoineen on tehnyt upeaa työtä. Vaatetuksellisista herkuistakin lisää tuonnempana, kun pressikuvaehdokkaat tipahtavat tänne blogiin ihmeteltäviksi.
e
Aamulla pressikuvat, päivällä kakkosen alkua ja tiimalasin raksuttaessa hivenen sitä loppuakin. Em. neitosen ohessa Heikki oli kirjoittanut Isalle ja Jurille uuden loppukohtauksen, jota työstettiin tänään alulle. Hyvältä vaikuttaa. Se sulkee paremmin Isan kuljetusta ja tuo vielä kaipaamiamme näkökulmia alkoholismiin ja riippuvuuksiin mm. riippuvuuspersoonan käsitteen kautta. Haaste on taivuttaa kohtaus sellaiseksi, että sen kirjallinen ilme ja tietty opettavuus muotoutuvat persoonalliseksi kieleksi. Ja että Isan ja Jurin suhteen syvyys ja keskinäinen luottamus pääsevät esille.
Ikea-Karjakon myötä esityksen puvustus alkaa olla viittä vaille valmista kamaa. Kurttilan Jaana kollegoineen on tehnyt upeaa työtä. Vaatetuksellisista herkuistakin lisää tuonnempana, kun pressikuvaehdokkaat tipahtavat tänne blogiin ihmeteltäviksi.
e
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Alkuviikon draivia
Viikko täydessä vauhdissa, toiseksi viimeinen sellainen. Sutjakasti mennyt aika! Eilen mentiin läpi ja saatiin paljon arvokasta palautetta kouralliselta katsojia. Tänään siirryttiin korjausten ja viilailun ihmeelliseen maailmaan. Sitä sarkaa riittääkin vielä. Toka läpäri oli muutostensa puolesta enimmäkseen onnistunut kokemus, mutta lataukseltaan vaisumpi kuin ensimmäinen.
Remmiin liittyi eilen myös valosuunnittelijamme Niko Kurola. Onkin aika saada jotain hehkua tähän hämärään!
Keskeinen kaipuu eilisen jälkeen liittyy asioiden, henkilösuhteiden, teemojen, teknisten ratkaisujen yms. kirkastamiseen. Tiettyä suttuisuutta ja sotkuisuutta täytyy putsata pois, ja metsästää niin yksittäisten kohtausten kuin kaarien suhteen selkeämpiä ratkaisuja. Tänään päästiinkin tässä paletissa oivalliseen suuntaan. Työ tekijänsä palkitsee ja sitä rataa...
Huomenna valokuvaus ja torstaina pressi. Siinä lomassa kipeitä ja kepeitä kokeiluja Houstonin vallattomassa maisemassa.
Loppusuoran häämöttäessä,
e
Remmiin liittyi eilen myös valosuunnittelijamme Niko Kurola. Onkin aika saada jotain hehkua tähän hämärään!
Keskeinen kaipuu eilisen jälkeen liittyy asioiden, henkilösuhteiden, teemojen, teknisten ratkaisujen yms. kirkastamiseen. Tiettyä suttuisuutta ja sotkuisuutta täytyy putsata pois, ja metsästää niin yksittäisten kohtausten kuin kaarien suhteen selkeämpiä ratkaisuja. Tänään päästiinkin tässä paletissa oivalliseen suuntaan. Työ tekijänsä palkitsee ja sitä rataa...
Huomenna valokuvaus ja torstaina pressi. Siinä lomassa kipeitä ja kepeitä kokeiluja Houstonin vallattomassa maisemassa.
Loppusuoran häämöttäessä,
e
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Messiaanista juopottelua
Suomalaisuudesta on väännetty kättä iät ajat. Siellä missä Aleksis Kivi painiskeli herraskaista ruotsin kielen valta-asemaa vastaan. Siellä missä Irwin ja Badding ja Vainio asettuivat riviin kansanluonteen kuvaajiksi. Siellä missä Kianto. Siellä missä Helismaa.
Siinä missä suomalaisuus on kulkeutunut taiteilijoissa, samaa polkua on kulkenut varsin synkeät ja kosteat aikalaiskuvaukset. Nummisuutareiden Esko vetää votkahörpyn, mullilauma on votkamäellä, ukot kännissä, rentun ruusut elivät kuten lauloivat, Pellonpääkin meni nuorena. Surullisia hahmoja. Ja pääsääntöisesti kaikki miehiä.
Jokunen vuosi takaperin oli teatterihistorian tentissä varsin yksioikoinen yksittäiskysymys: miksi Jeppe juo? Vastasin piruuttani paperiin: Jeppe juo, sillä hänen akkansa on niin vittumainen. Sain täydet pisteet. Niilonpoika on tahallisesti rosoinen ja kevyt dokailukuvaus eikä sitä voi lukea hymyilemäti. Ukko juo, nainen on hurjimus, läksyttää ja pieksee suutaan sekä ukkoaan. Jos kuitenkin ohittaa mustavalkoisuutensa, 1700-luvun tanskalaisen aikalaishengen ja tuolloisen komedian luonteen, jäljelle jää paljastava kysymys sukupuolirooleista sekä siitä, kuinka sitä käsitellään yhä osana kansallista identiteettiä.
Palaan perkaamaan omaa pohjoista identiteettiä. Identiteettiä, joka niin ikään kanonisoi viinamäen miehet. Mitä kovempi juoppo, sitä surullisempi stoori, sitä suomalaisempi. Miksi Irwin, Badding ja kumppanit ovatkaan sielunmaiseman tulkkeja? Toki osin uriensa mittavuuden tähden, mutta ennenkaikkea henkilökohtaisten alkoholi- yms. ongelmiensa vuoksi. Näillä ritareilla on useimmiten vastavoima: alistus, sorto - kansallinen tai yksilöllinen. He ovat kansan miehiä, messiaita, ajan Jeesuksia. Kärsiviä, hauraita. Suomalaisuuskäyrällä median pönkittämänä valioyksilöitä.
Laila Kinnunen lähti unohdettuna, yksinäisenä, hauraana ihmispalana. Välittömästi kuolemansa jälkeen lööppiarmeija kertaili Kinnusen elämää, tekoja ja menetyksiä. Media sovitti Lailan ylle myös tätä surullisen hahmon viittaa, mutta sävyerolla. Lehdistö tuntui rivien välissä väittävän Kinnusen ajelehtineen valinnoillaan kohti tuhoa. Ei siis ajautuen, kuten miesten tapauksissa. Kinnusta ei kanonisoitu, ei hyväksytty siihen harvain klubiin. Surkuteltiin kyllä, mutta päitä pudistellen. "Olisihan Lailan pitänyt tietää, järkevä nainen."
Toisinaan törmään lausuntoon ja määritelmään rentusta. Varsinkin näillä leveyksillä ja ammateilla rentuksi määritellään toisten suusta varsin hanakasti, oli sitten määritelmän veroinen tai ei. Omalle kohdalle sattuessa ohitan määritelmän hymähdyksellä, mutten malta olla tällöin leikittelemättä ajatuksella, kuinka tämä kyseenalainen termi määrittyisi, mikäli olisin nainen. En ole keksinyt ajatusleikille vielä järjellistä vastausta. Sen verran kyllä kuitenkin olen saanut pähkittyä, etten ainakaan määrittyisi rentuksi. Renttuus tuntuu olevan arvonimi, suomalaisuuden sir tai lord, jota ei kuule määriteltävän naisille. Jos et ole järkevä, fiksu, analyyttinen - mutta olet mies - renttuus on hyve. Mutta auta armias, mikäli olet nainen. Kurtistellaan kulmia, pudistellaan päitä.
Olen elämän saatossa nähnyt jokaisen pubiruusun ja renttakellikan silmistä saman huolen ja murheen. Niissä silmissä asuu samanlainen ihmisyys eikä niitä pysty määrittämään sukupuolirooleilla. Nämä roolit ovat kuitenkin sitkaassa. Ja niin kauan kuin Jeppe juo ja nainen nalkuttaa näytelmäkirjallisuudessa tai kulttuurissa, niin kauan kuin Irwin elää viinapullon etiketissä, niin kauan kuin renttuus on arvonimi, niin kauan vesi on seisahtunut. Tarvitaan murros. Olemmehan ihmisiä, jokainen.
Mutta mistä se murros alkaa?
Jonne
Siinä missä suomalaisuus on kulkeutunut taiteilijoissa, samaa polkua on kulkenut varsin synkeät ja kosteat aikalaiskuvaukset. Nummisuutareiden Esko vetää votkahörpyn, mullilauma on votkamäellä, ukot kännissä, rentun ruusut elivät kuten lauloivat, Pellonpääkin meni nuorena. Surullisia hahmoja. Ja pääsääntöisesti kaikki miehiä.
Jokunen vuosi takaperin oli teatterihistorian tentissä varsin yksioikoinen yksittäiskysymys: miksi Jeppe juo? Vastasin piruuttani paperiin: Jeppe juo, sillä hänen akkansa on niin vittumainen. Sain täydet pisteet. Niilonpoika on tahallisesti rosoinen ja kevyt dokailukuvaus eikä sitä voi lukea hymyilemäti. Ukko juo, nainen on hurjimus, läksyttää ja pieksee suutaan sekä ukkoaan. Jos kuitenkin ohittaa mustavalkoisuutensa, 1700-luvun tanskalaisen aikalaishengen ja tuolloisen komedian luonteen, jäljelle jää paljastava kysymys sukupuolirooleista sekä siitä, kuinka sitä käsitellään yhä osana kansallista identiteettiä.
Palaan perkaamaan omaa pohjoista identiteettiä. Identiteettiä, joka niin ikään kanonisoi viinamäen miehet. Mitä kovempi juoppo, sitä surullisempi stoori, sitä suomalaisempi. Miksi Irwin, Badding ja kumppanit ovatkaan sielunmaiseman tulkkeja? Toki osin uriensa mittavuuden tähden, mutta ennenkaikkea henkilökohtaisten alkoholi- yms. ongelmiensa vuoksi. Näillä ritareilla on useimmiten vastavoima: alistus, sorto - kansallinen tai yksilöllinen. He ovat kansan miehiä, messiaita, ajan Jeesuksia. Kärsiviä, hauraita. Suomalaisuuskäyrällä median pönkittämänä valioyksilöitä.
Laila Kinnunen lähti unohdettuna, yksinäisenä, hauraana ihmispalana. Välittömästi kuolemansa jälkeen lööppiarmeija kertaili Kinnusen elämää, tekoja ja menetyksiä. Media sovitti Lailan ylle myös tätä surullisen hahmon viittaa, mutta sävyerolla. Lehdistö tuntui rivien välissä väittävän Kinnusen ajelehtineen valinnoillaan kohti tuhoa. Ei siis ajautuen, kuten miesten tapauksissa. Kinnusta ei kanonisoitu, ei hyväksytty siihen harvain klubiin. Surkuteltiin kyllä, mutta päitä pudistellen. "Olisihan Lailan pitänyt tietää, järkevä nainen."
Toisinaan törmään lausuntoon ja määritelmään rentusta. Varsinkin näillä leveyksillä ja ammateilla rentuksi määritellään toisten suusta varsin hanakasti, oli sitten määritelmän veroinen tai ei. Omalle kohdalle sattuessa ohitan määritelmän hymähdyksellä, mutten malta olla tällöin leikittelemättä ajatuksella, kuinka tämä kyseenalainen termi määrittyisi, mikäli olisin nainen. En ole keksinyt ajatusleikille vielä järjellistä vastausta. Sen verran kyllä kuitenkin olen saanut pähkittyä, etten ainakaan määrittyisi rentuksi. Renttuus tuntuu olevan arvonimi, suomalaisuuden sir tai lord, jota ei kuule määriteltävän naisille. Jos et ole järkevä, fiksu, analyyttinen - mutta olet mies - renttuus on hyve. Mutta auta armias, mikäli olet nainen. Kurtistellaan kulmia, pudistellaan päitä.
Olen elämän saatossa nähnyt jokaisen pubiruusun ja renttakellikan silmistä saman huolen ja murheen. Niissä silmissä asuu samanlainen ihmisyys eikä niitä pysty määrittämään sukupuolirooleilla. Nämä roolit ovat kuitenkin sitkaassa. Ja niin kauan kuin Jeppe juo ja nainen nalkuttaa näytelmäkirjallisuudessa tai kulttuurissa, niin kauan kuin Irwin elää viinapullon etiketissä, niin kauan kuin renttuus on arvonimi, niin kauan vesi on seisahtunut. Tarvitaan murros. Olemmehan ihmisiä, jokainen.
Mutta mistä se murros alkaa?
Jonne
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Kaaosta kohti
Purkupäivä Genellä. Kahlattiin juttu jutellen läpi ja nautittiin Pekin sivarin päättymisen kunniaksi tekemää mainiota ruokaa.
Lapasesta lähti, mitä tulee muutosten määrään. Tai ainakin se jäi päällimmäiseksi fiilikseksi: muutosten, pientenkin, paljous, tarve pyöräyttää dramaturgisesti palettia vielä kerran, kokeilla ja iloita kokeilun mahdollisuudesta. Maanantaina mennään versio, jossa hoitokertomuksille on sanottu hyvästi ja uusia videoita lisätty osin tilalle, Isan ja Jurin kaikista pätkistä poistettu äänitehosteet, Pizzan houremonologin aihe, teksti ja tyyli vaihdettu, Jurin lapsuusmuiston tunnelma ja äänimaailma muutettu, sieltä täältä karsittu ja saksittu, alun avaruusosuus poistettu, Pizzan kuljetuksen loppu muutettu toiveikkaammaksi, rapin tyyli kolmijakoon realismi-skandinaavinen porno-realismi jne. Valtaosalla muutoksista haetaan kontrasteja, rytminmuutoksia, napakkuutta, tunnelmanvaihteluja. Selkeyttä.
Seuraavissa treeneissä siis heti uudestaan läpi, ja tuoreita katsojasilmäparejakin on katsomassa. Torstain vedon kymmenkunta koekaniinia olivat silmin nähden vaikuttuneita, ja oivallisia kriittisiä huomioitakin saimme.
Elämme jännittäviä aikoja. Esa Leskisen / Meteli-lehden sanoin: taiteen tehtävä on mennä sinne, minne muut eivät mene.
e
Lapasesta lähti, mitä tulee muutosten määrään. Tai ainakin se jäi päällimmäiseksi fiilikseksi: muutosten, pientenkin, paljous, tarve pyöräyttää dramaturgisesti palettia vielä kerran, kokeilla ja iloita kokeilun mahdollisuudesta. Maanantaina mennään versio, jossa hoitokertomuksille on sanottu hyvästi ja uusia videoita lisätty osin tilalle, Isan ja Jurin kaikista pätkistä poistettu äänitehosteet, Pizzan houremonologin aihe, teksti ja tyyli vaihdettu, Jurin lapsuusmuiston tunnelma ja äänimaailma muutettu, sieltä täältä karsittu ja saksittu, alun avaruusosuus poistettu, Pizzan kuljetuksen loppu muutettu toiveikkaammaksi, rapin tyyli kolmijakoon realismi-skandinaavinen porno-realismi jne. Valtaosalla muutoksista haetaan kontrasteja, rytminmuutoksia, napakkuutta, tunnelmanvaihteluja. Selkeyttä.
Seuraavissa treeneissä siis heti uudestaan läpi, ja tuoreita katsojasilmäparejakin on katsomassa. Torstain vedon kymmenkunta koekaniinia olivat silmin nähden vaikuttuneita, ja oivallisia kriittisiä huomioitakin saimme.
Elämme jännittäviä aikoja. Esa Leskisen / Meteli-lehden sanoin: taiteen tehtävä on mennä sinne, minne muut eivät mene.
e
torstai 31. maaliskuuta 2011
Hei hei maaliskuu
Ensimmäinen läpäri takana, varsinainen purku vasta edessä, huomenna. Aika vaihtelevia oloja läpi esityksen, mutta yhtä kaikki: hyvässä vaiheessa ollaan. Vielä pitää viikonloppuna kirjoittaa jotakin uusiksi, hioa kokonaisuutta, ja sitten maanantaista alkaen vain toistaa toistaa toistaa.
Ajatusten suhinaa, kuhinaa, hurjaakin pyöritystä päässä. Kuumottaa mukavasti.
Myöhemmin enemmän,
e
Ajatusten suhinaa, kuhinaa, hurjaakin pyöritystä päässä. Kuumottaa mukavasti.
Myöhemmin enemmän,
e
Två veckan
Tasan kaksi viikkoa ensi-iltaan. Hienosti on mennyt. Mahtava työryhmä! Tiukka periodi jo takana ja kaksi viikkoa vielä jäljellä. Nyt on sellainen fiilis, että voisi treenata vaikka koko ajan... Viikonloppuna pitänee pudottaa kierrokset ja keskittyä perhe-elämään, ettei kone leikkaa kiinni... : )
Eilen mentiin molemmat puoliajat ja tuntui hyvältä, joskin aikamoista aaltoilua oli vielä henkilökohtaisessa keskittymisessä. En ollut koko ajan hereillä ja välillä tein aika "paineisesti". Aika moni ihan käytännön kuvio (esim. ruoan laitto) vei keskittymiskykyä itse näyttelijäntyöltä eli kontaktilta, kuuntelemiselta ja tilanteessa olemiselta. Mutta ne (käytännön toiminnat) asiat automatisoituu toistojen myötä. Jonkin verran vielä säätämistä myös dramaturgiassa, mutta onhan tässä vielä aikaakin. Katsomossa istuu porukka Einon johdolla, johon on 100% luottamus.
Tavoitteena löytää näyttelijäntyöhön keveyttä ja rentoutta ilman että syvyys kärsii. Aika selkeä kaari roolilla on. Tänään läpimeno klo 12. Siinä keskityn alkupuolella nimenomaan keveyteen ja puheen tuottamisen ja näyttelemisen "helppouteen". Loppupuolelle mennään syvempiin vesiin kyllä luonnostaan kunhan on tilanteessa.
Heikki
Eilen mentiin molemmat puoliajat ja tuntui hyvältä, joskin aikamoista aaltoilua oli vielä henkilökohtaisessa keskittymisessä. En ollut koko ajan hereillä ja välillä tein aika "paineisesti". Aika moni ihan käytännön kuvio (esim. ruoan laitto) vei keskittymiskykyä itse näyttelijäntyöltä eli kontaktilta, kuuntelemiselta ja tilanteessa olemiselta. Mutta ne (käytännön toiminnat) asiat automatisoituu toistojen myötä. Jonkin verran vielä säätämistä myös dramaturgiassa, mutta onhan tässä vielä aikaakin. Katsomossa istuu porukka Einon johdolla, johon on 100% luottamus.
Tavoitteena löytää näyttelijäntyöhön keveyttä ja rentoutta ilman että syvyys kärsii. Aika selkeä kaari roolilla on. Tänään läpimeno klo 12. Siinä keskityn alkupuolella nimenomaan keveyteen ja puheen tuottamisen ja näyttelemisen "helppouteen". Loppupuolelle mennään syvempiin vesiin kyllä luonnostaan kunhan on tilanteessa.
Heikki
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Reilusti bodi längvitsiä
Kakkosen ja ykkösen läpärit takana, tässä järjestyksessä. Muutama palanen tuottaa vielä hivenen päänvaivaa, muuten paketti alkaa olla dramaturgisesti kasassa ja voidaan ruveta keskittymään hiomiseen - mikä aikataulun ollessa tämä olisikin jo eri kiva juttu. Mjoo. Isan kuljetuksen lopetus, Pizzan kuljetuksen viimeistä edellisen keinot, Jurin Mahler- ja Torilla-pätkät, pari äänellistä asiaa ja muutama pienempi juttu siellä vielä kolkuttelee, olkapäitä.
Huomenna on ensimmäinen läpimeno. Hauskaa! Päästään vähän mittailemaan ja ottelemaan koekaniinien kanssa.
Eipä tämän erityisempää. Paitsi jos joku tietää, mistä saisi pehmolelupizzoja, niin vink vink!
e
Huomenna on ensimmäinen läpimeno. Hauskaa! Päästään vähän mittailemaan ja ottelemaan koekaniinien kanssa.
Eipä tämän erityisempää. Paitsi jos joku tietää, mistä saisi pehmolelupizzoja, niin vink vink!
e
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Jonnen nimpparit
Tiistai, tuo viikonpäivistä toimeliain. Ohjelmassa oli kakkosen lopun kohtaukset (21) Tsehov-houre, (22) Viinanetsintä, (23) Tytti 3, (24) Tanssii Houstonin kanssa ja (25) Terapeutti 6 / loppuratkaisu. Erittäin hyvä boogie, loistotyötä joka rintamalla, kelpo pohjat viimeisille katsomattomille kohtauksille. Lopun suhteen tiivis, katharsiksen mahdollistava, omalle ajattelulle tilaa jättävä rysäys näyttää toimivimmalta vaihtoehdolta. Tää ei mee nyt Reunasen ratoja :)
Hyviä näyttelijöitä on upeaa ihailla. Tässä jutussa niitä on komea liuta. Yhteisvääntöjä niin Kajaanin kaupunginteatterin kuin muidenkin teatteri-instituutioiden ja vapaiden ryhmien / harrastajien kanssa soisi jo näistä syistä tehtävän reippaasti enemmän: kun mukaan lavalle "huolitaan" väkeä oman talon ulkopuolelta, syntyy tilaa raikkaalle, omapäiselle estetiikalle ja ilmaisulle. Siinä rentoutuu ja virkistyy kummasti paitsi tekijä, myös katsoja.
Huomenna kahlataan omassa sakissa molemmat näytökset, torstaina sitten ministi julkisempi Ensimmäinen Läpäri.
e
Hyviä näyttelijöitä on upeaa ihailla. Tässä jutussa niitä on komea liuta. Yhteisvääntöjä niin Kajaanin kaupunginteatterin kuin muidenkin teatteri-instituutioiden ja vapaiden ryhmien / harrastajien kanssa soisi jo näistä syistä tehtävän reippaasti enemmän: kun mukaan lavalle "huolitaan" väkeä oman talon ulkopuolelta, syntyy tilaa raikkaalle, omapäiselle estetiikalle ja ilmaisulle. Siinä rentoutuu ja virkistyy kummasti paitsi tekijä, myös katsoja.
Huomenna kahlataan omassa sakissa molemmat näytökset, torstaina sitten ministi julkisempi Ensimmäinen Läpäri.
e
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Käynnistelyä
Kevyt viikonaloitus Eevan ja Heikin kanssa. Käytiin läpi Isan ja Jurin yhteisiä kohtauksia lähes sinne tappiin asti. Paljon puhetta, vähän kesken jäänyt fiilis neljän tunnin päivästä. Huomenna sitte ytimeen.
Viikon saldo: lasi punaviiniä, yksi siideri, yksi snapsi stolichnayaa.
e
Viikon saldo: lasi punaviiniä, yksi siideri, yksi snapsi stolichnayaa.
e
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Perjantain jälkeen
Tänään muutosrykäisy esityksen introon ja paljon pohdintaa kakkosen puolivälin dramaturgisista sutturoista. Mutkat aukesivat yllättävällä vedolla - päähenkilön deliriumhoureen siirtämisellä Jurin pojalle, Pizzalle. Eilen kerettiin 18 sivua kakkosta, tänään 3, eli kohtaukset (19) Juri soittaa Sveitsiin, (20) Terapeutti 4 ja (21) Tsehov-houre.
Tyytyväinen olo tehokkaan ja tuhdin viikon jälkeen. Suhteessa lyhyeen treenikauteen esitys on jäntevässä ja rennossa lennossa, matkalla juuri-sinne-minne-pitääkin.
Viikonloppuvapaa, maanantaina sukelletaan pelkästään Jurin ja Isan kohtauksiin ja tiistaina kakkosen lopun hurjaan tunneliin. Torstaina sitten ensimmäinen läpimeno. Sitä kelpaa odottaa.
e
Tyytyväinen olo tehokkaan ja tuhdin viikon jälkeen. Suhteessa lyhyeen treenikauteen esitys on jäntevässä ja rennossa lennossa, matkalla juuri-sinne-minne-pitääkin.
Viikonloppuvapaa, maanantaina sukelletaan pelkästään Jurin ja Isan kohtauksiin ja tiistaina kakkosen lopun hurjaan tunneliin. Torstaina sitten ensimmäinen läpimeno. Sitä kelpaa odottaa.
e
torstai 24. maaliskuuta 2011
toisesta maisemasta
Toisen näytöksen alku, tuo hempeä miestenvälisen ystävyyden ja rakkaudenkaipuun kuulas tyven.
Käytiin siis läpi kohtauksia (14) Punttitreenit, (15) Tytti 2, (16) Terapia / yhteiskunnallinen purkaus / uni, (17) Ihastuminen ja (18) Pizzan monologi. Aamu käynnistyi Kirsin toisilla treeneillä, joissa petrailtiin pohjia kantrikoreografiaan ja tehtiin Hessulle ja Jonnelle soolontyngät. Esityksen ilmiaihe, alkoholismi, (ja syväaihe, totuus/pelko?) työntyy noissa kakkosen alun pätkissä taka-alalle, noustakseen jälleen kahta voimallisemmin loppupuolella esiin. Tilaa tulee sille, mikä ihmistä riippuvuuksien rinnalla ajaa, polttelee, pohdituttaa eteen- ja taaksepäin.
Hessulla on keveän, irroittelevan, nykyihmistä puhuttelevan dialogin kirjoittamisen taito. Siitä ja sen seurauksista on helppo nauttia.
Huomenna kakkosta eteenpäin.
e
Käytiin siis läpi kohtauksia (14) Punttitreenit, (15) Tytti 2, (16) Terapia / yhteiskunnallinen purkaus / uni, (17) Ihastuminen ja (18) Pizzan monologi. Aamu käynnistyi Kirsin toisilla treeneillä, joissa petrailtiin pohjia kantrikoreografiaan ja tehtiin Hessulle ja Jonnelle soolontyngät. Esityksen ilmiaihe, alkoholismi, (ja syväaihe, totuus/pelko?) työntyy noissa kakkosen alun pätkissä taka-alalle, noustakseen jälleen kahta voimallisemmin loppupuolella esiin. Tilaa tulee sille, mikä ihmistä riippuvuuksien rinnalla ajaa, polttelee, pohdituttaa eteen- ja taaksepäin.
Hessulla on keveän, irroittelevan, nykyihmistä puhuttelevan dialogin kirjoittamisen taito. Siitä ja sen seurauksista on helppo nauttia.
Huomenna kakkosta eteenpäin.
e
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Votka, suomalaisuus ja subjekti
On korkea aika osaltani myös näin stageperspektiivistä päivitellä tätä päivyriä. Olen Jonne, esitän Jurin poikaa, psykologiaa opiskelevaa miehenalkua liikanimeltään Likka.
Likimain pari kokonaista intensiiviharjoitusviikkoa alla ja haipakkaa on pitänyt, mutta lysti niin! Porukka on, kuten Einokin on asian näillä lehdillä maininnut, intiimi ja hyvin yhteenhitsattu. Muiden kanssaesiintyjien temmellystä on ollut nautinnollista katsomon syövereistä seurata - ja kohtauksissa, joissa itse lavalla piipahtelen, on niin ikään riemukasta olla ja remeltää. Kahvia ja tuumintatupakkeja kuluu, aikaa on olla ja mietiskellä näytelmän tematiikkaa ja katsella räystäiltä tippuilevia jääkimpaleita. Tulee kevät, tulee Houston, aika kulkee raiteillaan. Mikäpä tässä. Replat haltuun ja stagelle!
Näytelmää seuratessa ja tehdessä tuppaa mieleen väistämättä kysymys vallitsevasta aiheesta. Alkoholista ja suhteesta siihen yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnan tasoilla. Tarkennettuna: teemaan tutustuessa ja sitä päivittäin harjoituksissa käsitellessä muljahtelee alitajuntaan ensisijaisesti oma suhde, yksilötaso. Miten minä käytän, kulutan, missä tilanteissa, miksi, miksi en? Kuinka votka on kulkenut elämässäni ja on kulkeva? Asiaa en ole aiemmin mietiskellyt aktiivisesti, mutta koska alkoholi ja siihen liittyvät ongelmat ovat yhteiskunnallisesti kiinnostava aihe ja tabu tartuttavaksi, on toisinaan perattava aihepiiriä myös yksilötasolla yhteiskunnallisen kulman saavuttamiseksi.
Naarasin erään kerran muutamia vuosia takaperin Alkosta mukaani alkoholipäivyrin perjantaipullon yhteydessä. Tahdoin ihan piruuttani pitää itselleni kirjaa, kuinka monta annosta nautin viikkotasolla. Aloitin laskennan joulukuun ensimmäinen ja päätin uuteenvuoteen. Varsin pian tulin huomanneeksi, ettei päivyriä pitänyt yllä siksi, että olisin saanut realistisen kuvan omasta alkoholitottumuksistani - vaan pikemmin siksi, että pystyin tarkkailemaan viikottaisia suoritteita ja tuumimaan, kuinka saisin seuraavalla viikolla männäviikon ennätyksen rikottua. Raahailin päivyriä takataskussani kouluun, illanistujaisiin, töihin ja kaikkialle. Jossain vaiheessa ennen kuukausikalenterin täyttymistä hukkasin päivyrin, ehkä onneksi, olihan uudenvuoden tienoo. Perusviinilasin nauttimisesta oli tullut yksi numero muiden joukossa, numeroista ylpeyden aihe.
Palaan imperfektiin. Baarityöläisenä tuppasin muutamaankin otteeseen taluttamaan päihtynyttä asiakasta pihalle silmiäni pyöritellen ja tyypille tuhahdellen, mutta työpäivän päätyttyä ja muutamaa tuntia myöhemmin oma horjahteluni sotkuiseen yksiööni aiheutti vain mielenkiintoista kerrottavaa seuraavaksi päiväksi koulun tupakkipaikalle. Kaksoiselämää, subjektiivista ja yhteiskunnallista. Votka on kansan erikoispiirre, joka ohitetaan olkia kohautellen: "Se nyt vaan menee niin: sauna, viina ja sisu." Samaa kategoriaa iänikuisten ja loputtoman latteiden isänmaan ja talvisodan ja akathiljaa-huutelujen kanssa. Päivällä pyöritellään silmiä katujen tenunenille ja päiväkänniläisille, mutta pimeän turvin hiippaillaan riipaisemaan itse tujut tumut. "Pitäähän sitä, kun en ole herraties pitkään aikaan ja työpäiväkin oli niin raskas, ja sitä paitsi mitä minä huomenna summailen kavereille, jos en krapulani mittaa."
Tuntuu myös olevan kulttuurisesti niin, että viinan puolesta ollaan joko maltillisesti tai tyystin sitä vastaan. Äänekkäitä puoltoääniä votkan perään en ole juuri kuullut. Kertoo myöskin asian tabuluonteesta. Kansa ei huutele, kansa toimii kurkullaan.
Yhtä kaikki, aiheena alkoholi on mielenkiintoinen ja moneen suuntaan versova. Yhteiskunnallista keskustelua silmälläpitäen tuntuu tarpeelliselta nostaa esiin näkökulmia, jotka eivät nivelly edellä mainittuihin mertaranta-sisu-mannerheim-se-vaan-menee-niin -latteuksien kaanoniin, saatika yksisilmäiseen älä-tee-äläkä-juo-viina-on-perkele -kukkahattumoralisointiin. Jatkamme aiheen ja näytelmän parissa siis innolla, tutkien, perehtyen!
Jonne
Likimain pari kokonaista intensiiviharjoitusviikkoa alla ja haipakkaa on pitänyt, mutta lysti niin! Porukka on, kuten Einokin on asian näillä lehdillä maininnut, intiimi ja hyvin yhteenhitsattu. Muiden kanssaesiintyjien temmellystä on ollut nautinnollista katsomon syövereistä seurata - ja kohtauksissa, joissa itse lavalla piipahtelen, on niin ikään riemukasta olla ja remeltää. Kahvia ja tuumintatupakkeja kuluu, aikaa on olla ja mietiskellä näytelmän tematiikkaa ja katsella räystäiltä tippuilevia jääkimpaleita. Tulee kevät, tulee Houston, aika kulkee raiteillaan. Mikäpä tässä. Replat haltuun ja stagelle!
Näytelmää seuratessa ja tehdessä tuppaa mieleen väistämättä kysymys vallitsevasta aiheesta. Alkoholista ja suhteesta siihen yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnan tasoilla. Tarkennettuna: teemaan tutustuessa ja sitä päivittäin harjoituksissa käsitellessä muljahtelee alitajuntaan ensisijaisesti oma suhde, yksilötaso. Miten minä käytän, kulutan, missä tilanteissa, miksi, miksi en? Kuinka votka on kulkenut elämässäni ja on kulkeva? Asiaa en ole aiemmin mietiskellyt aktiivisesti, mutta koska alkoholi ja siihen liittyvät ongelmat ovat yhteiskunnallisesti kiinnostava aihe ja tabu tartuttavaksi, on toisinaan perattava aihepiiriä myös yksilötasolla yhteiskunnallisen kulman saavuttamiseksi.
Naarasin erään kerran muutamia vuosia takaperin Alkosta mukaani alkoholipäivyrin perjantaipullon yhteydessä. Tahdoin ihan piruuttani pitää itselleni kirjaa, kuinka monta annosta nautin viikkotasolla. Aloitin laskennan joulukuun ensimmäinen ja päätin uuteenvuoteen. Varsin pian tulin huomanneeksi, ettei päivyriä pitänyt yllä siksi, että olisin saanut realistisen kuvan omasta alkoholitottumuksistani - vaan pikemmin siksi, että pystyin tarkkailemaan viikottaisia suoritteita ja tuumimaan, kuinka saisin seuraavalla viikolla männäviikon ennätyksen rikottua. Raahailin päivyriä takataskussani kouluun, illanistujaisiin, töihin ja kaikkialle. Jossain vaiheessa ennen kuukausikalenterin täyttymistä hukkasin päivyrin, ehkä onneksi, olihan uudenvuoden tienoo. Perusviinilasin nauttimisesta oli tullut yksi numero muiden joukossa, numeroista ylpeyden aihe.
Nyttemmin, iän myötä, alkoholikulutukseni on rauhoittunut verrattain paljon ja olen varsin maltillinen votkan suhteen - vaikkei tenuttelu koskaan mitään ennätyskirjatasoa tai jatkuvaa suurkulutusta ole saavuttanutkaan. Silti häpeäkseni myönnän narauttavani itseni tämän tästä muistelemasta yhä tuota allakka-aikaa lämpimästi: "Olin nuori, nuorena jaksoin, ollapa vielä nuori!" Enkä tietenkään nosta ajoittaisen lämpimän muistelon yhteydessä itselleni mieleen muutaman päivän terhakkaamman pämppäyksen päätteeksi sattunutta sekavuushetkeä saati muita nuoruuden läträysteutarointeja. Ne pyyhitään mielestä, tai niin sanotusti kirkastetaan mielestä. Ainoastaan jännittävimmät ja hauskimmat kommellukset ja muistot jäävät kullattaviksi ja kerrattaviksi. Miksi?
Olen pistänyt merkille, että itseni lisäksi likipitäen koko kansakunta huokaa yhdestä suusta näitä nuoruuden kommelluksiaan laajemminkin ihan yhtä lailla, kuin kännitilan toimien ja kommellusten suomaa vastuuvapautta. Seikat vaan taitavat olla kaiketi mielekkäämpiä ja keveämpiä tarkasteltuna etäämpää ja imperfektissä, kuitattuna nuoruuden nimiin. "Nuoruus nyt vaan on sellaista aikaa." Todellako? Oliko? Onko? Paha sanoa, en minä vielä iältäni niin kehäraakki ole, jotta kykenisin puhtaan objektiivisesti tuohon vastaamaan, perspektiivin mitta loistaa tässä nyt railakkaasti poissaolollaan. Mutta veikkaanpa ihan kyllä yhtä lailla kiikkutuolissa muistelevani viidenkympin villitystäni huolettomasti hymähdellen. Nuoruuden piikkiin. Näinkö toimii ihmisluonto?
Palaan imperfektiin. Baarityöläisenä tuppasin muutamaankin otteeseen taluttamaan päihtynyttä asiakasta pihalle silmiäni pyöritellen ja tyypille tuhahdellen, mutta työpäivän päätyttyä ja muutamaa tuntia myöhemmin oma horjahteluni sotkuiseen yksiööni aiheutti vain mielenkiintoista kerrottavaa seuraavaksi päiväksi koulun tupakkipaikalle. Kaksoiselämää, subjektiivista ja yhteiskunnallista. Votka on kansan erikoispiirre, joka ohitetaan olkia kohautellen: "Se nyt vaan menee niin: sauna, viina ja sisu." Samaa kategoriaa iänikuisten ja loputtoman latteiden isänmaan ja talvisodan ja akathiljaa-huutelujen kanssa. Päivällä pyöritellään silmiä katujen tenunenille ja päiväkänniläisille, mutta pimeän turvin hiippaillaan riipaisemaan itse tujut tumut. "Pitäähän sitä, kun en ole herraties pitkään aikaan ja työpäiväkin oli niin raskas, ja sitä paitsi mitä minä huomenna summailen kavereille, jos en krapulani mittaa."
Tuntuu myös olevan kulttuurisesti niin, että viinan puolesta ollaan joko maltillisesti tai tyystin sitä vastaan. Äänekkäitä puoltoääniä votkan perään en ole juuri kuullut. Kertoo myöskin asian tabuluonteesta. Kansa ei huutele, kansa toimii kurkullaan.
Yhtä kaikki, aiheena alkoholi on mielenkiintoinen ja moneen suuntaan versova. Yhteiskunnallista keskustelua silmälläpitäen tuntuu tarpeelliselta nostaa esiin näkökulmia, jotka eivät nivelly edellä mainittuihin mertaranta-sisu-mannerheim-se-vaan-menee-niin -latteuksien kaanoniin, saatika yksisilmäiseen älä-tee-äläkä-juo-viina-on-perkele -kukkahattumoralisointiin. Jatkamme aiheen ja näytelmän parissa siis innolla, tutkien, perehtyen!
Jonne
Lähteeköhän jengiä väliajalla?
Tämmöinenkin kysymys kävi mielessä tän päivän jälkeen. Ohjelmassa oli ykkösen loppupuolta ja ykkösen läpäri. Rupee kulkemaan! Hurjia, tosia hetkiä riittää. Kysymyksenasettelu johtuukin tunnelmiltaan aika tiukoista ja syvistä vesistä ekan näytöksen loppupuolella. Ollaan asian äärellä, ja siellä, no, ihminen jaksaa olla vaihtelevia aikoja.
Vielä jää viilattavaa ja lyhennettävääkin ekalle puoliskolle, mutta huomenna otetaan kuitenkin hyppy toiseen näytökseen. Keveyttä, dialogisuutta, unenomaisuutta, seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten pohdintaa, erilaisia mies- ja ihmiskuvia ja mukaansatempaavaa jatkoa alun vyörytykselle luvassa heti näytöksen kärkeen.
Tunti treenien jälkeen on ihan naatti. Niin sitä pitää.
e
Vielä jää viilattavaa ja lyhennettävääkin ekalle puoliskolle, mutta huomenna otetaan kuitenkin hyppy toiseen näytökseen. Keveyttä, dialogisuutta, unenomaisuutta, seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten pohdintaa, erilaisia mies- ja ihmiskuvia ja mukaansatempaavaa jatkoa alun vyörytykselle luvassa heti näytöksen kärkeen.
Tunti treenien jälkeen on ihan naatti. Niin sitä pitää.
e
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Tiistaiboogie
Ykkösen ekat seitsemän, sisältäen haastavia saumoja, rytmillistä hinkkaamista, tyylilajien pohdintaa, leikkauksia, tarkennuksia, muutoksia. Tehokas, harjoitteluntäyteinen päivä. En lakkaa riemuitsemasta harjoittelemisen tilassa olemisesta. Siitä että asiat ovat auki, etsinnän ja parantamisen tilassa, radikaalisti, häiritsevästi, iloisesti kesken! (Toisissa tiloissa -ryhmähän (muiden muassa) on tehnyt tästä suorastaan uskonnon: harjoittelemisesta itsestään ja sen filosofis-poliittisesta merkittävyydestä). Harjoitteleminen on tilaa, jossa jokin hatarasti jaettu on matkalla tulevaksi, tulemisen arvaamattomassa ja nautinnollisessa tilassa.
Esityksemme päähenkilön, nelikymppisen perheenisän, muotoilija-Jurin maailma ja skaala laajenee kiehtovasti koko ajan. Eikä pelkästään Juri: koko Tanssii Houstonin kanssa kurottaa moneen ulottuvuuteen niin ajassa, tilassa kuin henkilöissään. Se tuntuu hyvältä.
Aloitimme tänään myös tanzut, kantriaskellusta Kirsi Saastamoisen johdolla. Hauskaa! Ja tuota, sanotaan vaikka niin, että en ihmettele että se on Eero Suutarin laji.
e
Esityksemme päähenkilön, nelikymppisen perheenisän, muotoilija-Jurin maailma ja skaala laajenee kiehtovasti koko ajan. Eikä pelkästään Juri: koko Tanssii Houstonin kanssa kurottaa moneen ulottuvuuteen niin ajassa, tilassa kuin henkilöissään. Se tuntuu hyvältä.
Aloitimme tänään myös tanzut, kantriaskellusta Kirsi Saastamoisen johdolla. Hauskaa! Ja tuota, sanotaan vaikka niin, että en ihmettele että se on Eero Suutarin laji.
e
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Uuteen viikkoon
Maanantai takana, sisältäen punttisalin roudausta, kohtaukset 11-13 (Likan monologi, Torilla, Terapeutti 3) ja ykkösen läpikahluun. Eevan ja Hessun loppupätkään saatiin kiintoisa uusi suunta. Läpäri oli aikamoista muistelua, mutta se tässä vaiheessa suotakoon. Yötöiksi menee; erityisesti näytöksen puolivälin kohtausten ja koko ykkösen taitosten kanssa riittää askarreltavaa.
Maura liittyi remmiin. Maura on ässä.
Ensimmäisen viikon saldo: puoli pulloa valkoviinia, kaksi siideriä, yksi olut. Yksi koti- ja yksi baari-ilta.
Huomenna samaa kamaa, ja lisäksi kantrin maailmaan!
e
Maura liittyi remmiin. Maura on ässä.
Ensimmäisen viikon saldo: puoli pulloa valkoviinia, kaksi siideriä, yksi olut. Yksi koti- ja yksi baari-ilta.
Huomenna samaa kamaa, ja lisäksi kantrin maailmaan!
e
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Miten käsitellä alkoholismia taiteessa / teatterissa?
(Miten käsitellä mitä tahansa aiheita, jotka näkyvät ja tuntuvat niin-kaikkialla, että niitä likimain lakkaa ajattelemasta?)
Vaihtoehtoisia toteutuksen / tulkinnan horisontteja on tietenkin lukematon määrä. Joitakin:
a) toiveikkaiden selviytymiskertomusten kautta. muutos, paraneminen on mahdollista.
b) toivottomien "tässä todellisuus silmillenne" -trippien kautta
c) tilastoina, faktoina, opetus-, valistus- ja dokumenttiteatterin keinoin
d) läheisten näkökulmasta
e) alkoholistin näkökulmasta
f) alkoholibisneksen näkökulmasta
g) uskonnollisten fundamentalistien näkökulmasta
h) lisää tähän jokin muu taho näkökulman tuottajaksi
i) kokeiden, kokeellisen esitystaiteen keinoin. "tehdäänpä pieni testi...", tuumasi mies notkuvan pöydän takaa...
j) kulttuurisia käytäntöjä vertaillen - näin meillä Suomessa, entäs teillä?
k) osallistavan, soveltavan taiteen keinoin a la yhteisö- ja hoitolähtöiset työtavat alkolin suurkuluttajien kanssa
l) yhteiskunnallisesti haastaen, alkoholipolitiikkaa tarkastellen. mikä helvetti siinä on, ettei Suomessa uskalleta tehdä ronskimpaa alkoholipolitiikkaa?
m) historiallisesta perspektiivistä
n) utopioina ja dystopioina
o) kokonaisvaltaisesti aihetta pohtien
p) viihdyttävästi, etäännyttäen
q) realistisen viinan- ja kusentuoksuvasti
r) järkyttäen
s) kylmän / lämpimän / muun ihmiskuvan kautta
t) hassuille alkkiksille naureskellen
u) symppisten alkkisten osaa itkeskellen
v) tosi-teatterin keinoin, alkkikset lavalla ja sitä rataa
w) nostalgian keinoin. "kun keskiolut tuli R-kioskeihin..."
x) juoppojen, piikoja vokottelevien nimismiesten toisteisen hassunhauskalla näyttämöllepanolla. tämä lienee suosituin muoto (kesäteatterit).
y) psyko- ja sosiodraaman keinoin
z) tunnetun juopon keskushenkilön kautta. "kun nykänen selviytyi, niin kyllä perkele minäkin!"
å) jaa-a
ä) uusin muodoin
ö) jatka itse listaa
jatka itse listaa
Tanssii Houstonin kanssa on miksaus ainakin kohdista a, b, c, d, e, l, o, p, q, r.
Esitys tarjoaa, toivoaksemme, monipuolisen ja särmikkään läpileikkauksen alkoholismiin ja sen vaikutuksiin. Peilin, jonka kautta toisen tarina auttaa käsittelemään omaa tai läheisten tilannetta. Vaikea kuvitella, ettei se sysäisi mitään liikkeelle, siinä määrin ajateltua teksti- ja muu esitysmateriaali on.
Tämä liittyy tietysti laajempaan (toiseen) kysymykseen siitä, millaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia teatterilla on ja/tai voisi olla. Mutta se onkin jo toisen blogimerkinnän aihe.
e
Vaihtoehtoisia toteutuksen / tulkinnan horisontteja on tietenkin lukematon määrä. Joitakin:
a) toiveikkaiden selviytymiskertomusten kautta. muutos, paraneminen on mahdollista.
b) toivottomien "tässä todellisuus silmillenne" -trippien kautta
c) tilastoina, faktoina, opetus-, valistus- ja dokumenttiteatterin keinoin
d) läheisten näkökulmasta
e) alkoholistin näkökulmasta
f) alkoholibisneksen näkökulmasta
g) uskonnollisten fundamentalistien näkökulmasta
h) lisää tähän jokin muu taho näkökulman tuottajaksi
i) kokeiden, kokeellisen esitystaiteen keinoin. "tehdäänpä pieni testi...", tuumasi mies notkuvan pöydän takaa...
j) kulttuurisia käytäntöjä vertaillen - näin meillä Suomessa, entäs teillä?
k) osallistavan, soveltavan taiteen keinoin a la yhteisö- ja hoitolähtöiset työtavat alkolin suurkuluttajien kanssa
l) yhteiskunnallisesti haastaen, alkoholipolitiikkaa tarkastellen. mikä helvetti siinä on, ettei Suomessa uskalleta tehdä ronskimpaa alkoholipolitiikkaa?
m) historiallisesta perspektiivistä
n) utopioina ja dystopioina
o) kokonaisvaltaisesti aihetta pohtien
p) viihdyttävästi, etäännyttäen
q) realistisen viinan- ja kusentuoksuvasti
r) järkyttäen
s) kylmän / lämpimän / muun ihmiskuvan kautta
t) hassuille alkkiksille naureskellen
u) symppisten alkkisten osaa itkeskellen
v) tosi-teatterin keinoin, alkkikset lavalla ja sitä rataa
w) nostalgian keinoin. "kun keskiolut tuli R-kioskeihin..."
x) juoppojen, piikoja vokottelevien nimismiesten toisteisen hassunhauskalla näyttämöllepanolla. tämä lienee suosituin muoto (kesäteatterit).
y) psyko- ja sosiodraaman keinoin
z) tunnetun juopon keskushenkilön kautta. "kun nykänen selviytyi, niin kyllä perkele minäkin!"
å) jaa-a
ä) uusin muodoin
ö) jatka itse listaa
jatka itse listaa
Tanssii Houstonin kanssa on miksaus ainakin kohdista a, b, c, d, e, l, o, p, q, r.
Esitys tarjoaa, toivoaksemme, monipuolisen ja särmikkään läpileikkauksen alkoholismiin ja sen vaikutuksiin. Peilin, jonka kautta toisen tarina auttaa käsittelemään omaa tai läheisten tilannetta. Vaikea kuvitella, ettei se sysäisi mitään liikkeelle, siinä määrin ajateltua teksti- ja muu esitysmateriaali on.
Tämä liittyy tietysti laajempaan (toiseen) kysymykseen siitä, millaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia teatterilla on ja/tai voisi olla. Mutta se onkin jo toisen blogimerkinnän aihe.
e
torstai 17. maaliskuuta 2011
Monologipäivä
Kirkas torstaiaamu takana, sekä sään että treenien suhteen. Poikain monologit sisältävät Likan puhetta voimattomuudesta isänsä elämäntilanteen suhteen ja Pizzan suoruutta alkoholista elämässään ja ympäristössään. Ne ovat selkeä kohtauspari eri näytöksissä ja tuovat juttuun tarpeellista toista näkökulmaa. Jonnella ja Pekillä on rautainen tatsi ja ihailtava presenssi! Hyvät pohjat siis alla.
Päivän päätteeksi tyhjennettiin sali Koirien Kalevalaa varten.
Maanantaita kohti,
e
Päivän päätteeksi tyhjennettiin sali Koirien Kalevalaa varten.
Maanantaita kohti,
e
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Skulataan ja kelataan
Viikon kolmas treenipuhde takana, Eevalla ja Heikillä myös viimeinen. Mentiin tekstissä eteenpäin, kohtauksia (7) Jurin aamu, (8) Terapeutti 2, (9) Lapsuusmuistot ja (10) Peli-ilta. Timo ja Hessu virittelivät myös tykin aamusta, joten päästiin demoamaan asioita videon kanssa. Videon osuus teoksen maailmasta, kerronnasta, kokonaiskestosta, on huomattava, joten sovittamista riittää. Kelpo päivä kaiken kaikkiaan.
Puruille näissä kuluneissa päivissä on jäänyt liian vähän aikaa. Käynnistymme, käynnistämme itsemme hitaasti aamuisin, kuulumisten vaihdon, kahvinjuonnin ja lämmittelyjen merkeissä ja kun aikataulu on tiukka, loppupäivä menee herkästi skulaamisen eikä kelaamisen merkeissä. Se on minun nähdäkseni aika monen prosessin ja siten tekijän synti. Työtapamme ja itse harjoitustilanteet ovat toki siinä määrin keskustelevia, että kovin pitkiä piirejä ei jokainen harjoituspäivä päätöksekseen vaadi. Täytyy ottaa aikaa asialle.
Nautin harjoittelemisesta. Siihen liittyy toki muitakin tunteita: epävarmuutta, hermostuneisuutta, jännitystä ja pelkoakin, mutta enimmäkseen yhteisen näyttämön ja esityksen äärellä oleminen tuottaa minulle suurta nautintoa. Se tuntuu erityiseltä ajalta. Erityisellä tavalla jaetulta. Sitä osaa arvostaa päivä päivältä enemmän, ja sitä myös kaipaa. (Puhun vähän sekaisin harjoittelemisesta yleensä ja tämän nimenomaisen esityksen ja ryhmän kanssa toimimisesta. Tuo nautinto ei ole harvinaista, mutta tässä, tänään, se tuntuu melkein juhlallisen hienolta!)
Huomenna ollaan kolmin Jonnen ja Pekin kanssa ja katsotaan poikain monologit läpi. Viikko on torso; treenirupeama jatkuu koko köörillä maanantaina.
e
Puruille näissä kuluneissa päivissä on jäänyt liian vähän aikaa. Käynnistymme, käynnistämme itsemme hitaasti aamuisin, kuulumisten vaihdon, kahvinjuonnin ja lämmittelyjen merkeissä ja kun aikataulu on tiukka, loppupäivä menee herkästi skulaamisen eikä kelaamisen merkeissä. Se on minun nähdäkseni aika monen prosessin ja siten tekijän synti. Työtapamme ja itse harjoitustilanteet ovat toki siinä määrin keskustelevia, että kovin pitkiä piirejä ei jokainen harjoituspäivä päätöksekseen vaadi. Täytyy ottaa aikaa asialle.
Nautin harjoittelemisesta. Siihen liittyy toki muitakin tunteita: epävarmuutta, hermostuneisuutta, jännitystä ja pelkoakin, mutta enimmäkseen yhteisen näyttämön ja esityksen äärellä oleminen tuottaa minulle suurta nautintoa. Se tuntuu erityiseltä ajalta. Erityisellä tavalla jaetulta. Sitä osaa arvostaa päivä päivältä enemmän, ja sitä myös kaipaa. (Puhun vähän sekaisin harjoittelemisesta yleensä ja tämän nimenomaisen esityksen ja ryhmän kanssa toimimisesta. Tuo nautinto ei ole harvinaista, mutta tässä, tänään, se tuntuu melkein juhlallisen hienolta!)
Huomenna ollaan kolmin Jonnen ja Pekin kanssa ja katsotaan poikain monologit läpi. Viikko on torso; treenirupeama jatkuu koko köörillä maanantaina.
e
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Tiistain jälkeen
Siirryttiin Sissilinnaan. Lavastus istuu, skriini ja pari tuolia uupuu vielä. Tuhti ilta piti sisällään uutena kohtauksen (6) Humalan kaari ja "vanhan" kertausta eli läpikahluuta ykkösestä vitoseen. Outoja jalkavaivoja, tehokasta treeniä, hyviä keskusteluja, syvemmälle mentiin. Remmiin liittyi myös treenikauden video- ja ääniajaja Jaakko Niskasaari.
Nyt puhki ja tyytyväinen. Aamulla jatketaan.
"Ihan kiva meininki!"
e
Nyt puhki ja tyytyväinen. Aamulla jatketaan.
"Ihan kiva meininki!"
e
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Maanantain jälkeen
Ekat treenit takana Vesilaitoksella, sisältäen kohtaukset (0) Intro, (1) Muotoilun maailma, (2) Design Finland, (3) Isä lähtee mökille, (4) Tytti videolla 1 ja (5) Terapeutti 1. Hyvä päivä, porukka tehnyt työnsä tekstin suhteen juuri kuten pitääkin. Kevyt myös, ainakin muilta kuin Hessun osilta - tekstimassa on painava ja kun päähenkilö poistuu näyttämöltä vain yksittäisiksi hetkiksi, työsarkaa piisaa niin kuuden tunnin yksittäiseen treeniin kuin koko esitykseenkin.
Kestää, että saa itsensä käyntiin. Ekat harjoitukset tuntuvat tosin aina siltä; pitää etsiä reitit asettua harjoitustilaan juuri näiden ihmisten kanssa, löytää oikea kieli kommunikaatioon, juuri tälle prosessille sopivat rutiinit ja rituaalit jne. Ainakin itse tykkään ajatella, että jokainen prosessi kyseenalaistaa ja määrittelee nämä aina uudestaan, eikä valmiita malleja ole. Alku on muotoutumisen ja sopimusten tilaa.
Huomenna Sissiin, iltatreenit edessä.
e
Kestää, että saa itsensä käyntiin. Ekat harjoitukset tuntuvat tosin aina siltä; pitää etsiä reitit asettua harjoitustilaan juuri näiden ihmisten kanssa, löytää oikea kieli kommunikaatioon, juuri tälle prosessille sopivat rutiinit ja rituaalit jne. Ainakin itse tykkään ajatella, että jokainen prosessi kyseenalaistaa ja määrittelee nämä aina uudestaan, eikä valmiita malleja ole. Alku on muotoutumisen ja sopimusten tilaa.
Huomenna Sissiin, iltatreenit edessä.
e
torstai 10. maaliskuuta 2011
ohjaajan mietteitä
Tervetuloa!
Tanssii Houstonin kanssa -esityksen intensiivinen harjoituskausi on vihdoin alkamassa. Tätä ennen tapailumme ja muu keskinäinen styylailumme on pitänyt sisällään lukuisia käsikirjoituspalavereja, lukutuokioita, muutamia yksittäisiä treenejä Generaattorilla, vihreässä toimistossa lojumista sekä videomateriaalin työstöä erityisesti käsikirjoittaja-näyttelijä-jokapaikanhöylä H. Törmin osalta. Hauskaa, jännittävää ja mieltä kiihottavaa, että treenikausi vihdoin pääsee täyteen vauhtiinsa!
Alkoholin vaikutukset ja alkoholismi on esityksemme pääasiallinen aihe ja tutkimuskohde. Tätä ei käy kieltäminen, vaikka käsikirjoituksen maalaama maisema tuo nähtävillemme paljon muutakin ajankohtaista asiaa, ajatusta ja tunnetta nykypäivän perhe-elämään, parisuhteisiin, riippuvuuksiin ja yksinäistyvään yhteiskuntaan liittyen. Se on raju ja vaikea aihe, joka ulottaa lonkeronsa kaikille sektoreille yhteiskunnallisista ongelmista solutason problematiikkaan. Samalla siinä on jotain kiitollisuutta herättävää; loppuunkaluttuja, helppoja (onko niitä), tuttuja, meidän tekijöiden toistamia aiheita on maailman sivu täynnä. Härkää sarvista ja sitärataa. Ainakin muutamien tekstimme lukeneiden / kuulleiden kommenttien perusteella äkkisyvään käydään kiehtovia polkuja pitkin.
Kun joutuu, pääsee tekemisiin moniulotteisten, ristiriitaistenkin aiheiden pariin, on erityinen onni ja ilo kuulua työryhmään, jonka jokaisesta jäsenestä voisi lausua lyhyesti, rinta hieman rottingilla, että "tekijätyyppi". Aktiivisesti, intohimoisesti, uteliaasti ja ammattitaitoisesti työhönsä suhtauva teatterin tekijä ei ehkä ole harvinaisuus, mutta ei näitä taiteen ja totuudenrakkauden torvia ole kyllä yhtään liikaakaan, varsinkaan näillä leveysasteilla. Voi todeta kiitollisena, että ohjaajantyö näissä puitteissa asettuu paljolti siihen, miten harjoitustilanteeseen saisi luotua tunnelman, jossa kukin työryhmän jäsen pääsisi vapaasti ja paineettomasti etsimään omaa reittiään yhteisen unelman toteuttamiseksi. (Mikä ei ole helppoa sekään.) Itsevaltaista auteuria saati muitakaan jäykän hierarkisia rakennelmia ei tässä yhteydessä kaivata: paneutumista, kannustavaa läsnäoloa, tarkkuutta, lujuutta ja herkkyyttä sopivassa suhteessa sitten senkin edestä.
Vielä muutama päivä talvilomaa (kellä on, kellä ei..) ennen Sissilinnaan siirtymistä. Tiukka on tahti: ensi viikolla otetaan jo ykköstä haltuun ja ensimmäistä läpimenoa pukkaa kuun lopulla.
eino
Tanssii Houstonin kanssa -esityksen intensiivinen harjoituskausi on vihdoin alkamassa. Tätä ennen tapailumme ja muu keskinäinen styylailumme on pitänyt sisällään lukuisia käsikirjoituspalavereja, lukutuokioita, muutamia yksittäisiä treenejä Generaattorilla, vihreässä toimistossa lojumista sekä videomateriaalin työstöä erityisesti käsikirjoittaja-näyttelijä-jokapaikanhöylä H. Törmin osalta. Hauskaa, jännittävää ja mieltä kiihottavaa, että treenikausi vihdoin pääsee täyteen vauhtiinsa!
Alkoholin vaikutukset ja alkoholismi on esityksemme pääasiallinen aihe ja tutkimuskohde. Tätä ei käy kieltäminen, vaikka käsikirjoituksen maalaama maisema tuo nähtävillemme paljon muutakin ajankohtaista asiaa, ajatusta ja tunnetta nykypäivän perhe-elämään, parisuhteisiin, riippuvuuksiin ja yksinäistyvään yhteiskuntaan liittyen. Se on raju ja vaikea aihe, joka ulottaa lonkeronsa kaikille sektoreille yhteiskunnallisista ongelmista solutason problematiikkaan. Samalla siinä on jotain kiitollisuutta herättävää; loppuunkaluttuja, helppoja (onko niitä), tuttuja, meidän tekijöiden toistamia aiheita on maailman sivu täynnä. Härkää sarvista ja sitärataa. Ainakin muutamien tekstimme lukeneiden / kuulleiden kommenttien perusteella äkkisyvään käydään kiehtovia polkuja pitkin.
Kun joutuu, pääsee tekemisiin moniulotteisten, ristiriitaistenkin aiheiden pariin, on erityinen onni ja ilo kuulua työryhmään, jonka jokaisesta jäsenestä voisi lausua lyhyesti, rinta hieman rottingilla, että "tekijätyyppi". Aktiivisesti, intohimoisesti, uteliaasti ja ammattitaitoisesti työhönsä suhtauva teatterin tekijä ei ehkä ole harvinaisuus, mutta ei näitä taiteen ja totuudenrakkauden torvia ole kyllä yhtään liikaakaan, varsinkaan näillä leveysasteilla. Voi todeta kiitollisena, että ohjaajantyö näissä puitteissa asettuu paljolti siihen, miten harjoitustilanteeseen saisi luotua tunnelman, jossa kukin työryhmän jäsen pääsisi vapaasti ja paineettomasti etsimään omaa reittiään yhteisen unelman toteuttamiseksi. (Mikä ei ole helppoa sekään.) Itsevaltaista auteuria saati muitakaan jäykän hierarkisia rakennelmia ei tässä yhteydessä kaivata: paneutumista, kannustavaa läsnäoloa, tarkkuutta, lujuutta ja herkkyyttä sopivassa suhteessa sitten senkin edestä.
Vielä muutama päivä talvilomaa (kellä on, kellä ei..) ennen Sissilinnaan siirtymistä. Tiukka on tahti: ensi viikolla otetaan jo ykköstä haltuun ja ensimmäistä läpimenoa pukkaa kuun lopulla.
eino
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Kuvaus
TANSSII HOUSTONIN KANSSA
Houston, we have a problem...
yhteiskunta.nyt-teossarjan kolmas osa
ENSI-ILTA SISSILINNASSA 14.4.2011.
Suomalainen ydinperhe vuonna 2011: Juri, perheen isä, on menestynyt muotoilija, joka on saanut nimensä erään kosmonautin mukaan. Hänen vaimonsa Tytti on juuri muuttanut pois heidän yhteisestä kodistaan. Likka ja Pizza ovat heidän aikuistuvia poikiaan. Likka opiskelee psykologiaa ja siteeraa Freudia. Pizza asuu isänsä kanssa ja etsii elämälleen suuntaa.
Alkoholismia ja sen vaikutuksia sekä perhe-elämään liittyviä kysymyksiä käsittelevä Tanssii Houstonin kanssa kertoo tämän perheen ainutkertaisen ja ajankohtaisen tarinan. Samalla se laajenee kertomukseksi kokonaisen kansan sairaudesta.
Tanssii Houstonin kanssa on rohkea, hauska ja toiveikas puheenvuoro aiheista, jotka koskettavat meitä kaikkia, tälläkin hetkellä.
”Sillä jos ajattelemme tätä yksilön olemassaoloa ikään kuin suurena tai pienempänä huoneena, näyttää siltä, että useimmat ihmiset oppivat tuntemaan omasta huoneestaan vain nurkan, ikkunan luona olevan kohdan, kaistaleen lattiaa, jota pitkin he kävelevät edestakaisin.”
- Rainer Maria Rielke
Tanssii Houstonin kanssa toteutetaan Kajaanin Kaupunginteatterin, Routa-ryhmän, kulttuuriosuuskunta G-voiman ja Kajaanin Harrastajateatterin yhteistyönä. Esityksen tuottamista on tukenut Suomen kulttuurirahaston Kainuun rahasto.
Kesto noin 2 h 20 min., sisältää väliajan.
Käsikirjoitus, dramaturgia, musiikkien valinta ja videot Heikki Törmi
Dramaturgia ja ohjaus Eino Saari
Valosuunnittelu Niko Kurola
Äänisuunnittelu Maura Korhonen
Pukusuunnittelu Jaana Kurttila
Koreografinen apu Kirsi Saastamoinen
Näyttämöllä:
Eeva Aitta – Isa, terapeutti
Pekka Moilanen – Pizza, Jurin poika
Jonne Putkonen – Likka, Jurin poika
Heikki Törmi – Juri
Satu Lipponen – Tytti, Jurin vaimo (videolla)
YHTEISKUNTA.NYT
yhteiskunta.nyt muodostuu sarjasta esityksiä, koulutusta ja talkshowta.
Sarja käynnistyy helmikuussa 2011 taloutta ja valtaa, uskoa ja epäuskoa, utopioita ja dystopioita käsittelevällä teoksella Schwarzenegger ins Kainuu. Esityksen ensi-ilta on Generaattorin näyttämöllä 18.2.
Maaliskuussa ensi-iltaan tulevan esityksen aiheena on nuorten naisten kasvuprosessi aikuiseksi naiseksi. Esitys saa ensi-iltansa Ristijärvellä.
Huhtikuussa vuorossa on Tanssii Houstonin kanssa -esityksen ensi-ilta.
yhteiskunta.nyt on Kajaanin Kaupunginteatterin, Routa-ryhmän, Kajaanin Harrastajateatterin, G-voiman, Paltamon kansalaisopiston, Ristijärven Nuoren Teatterin ja Ristijärven keskuskoulun yhteistyöprojekti.
Houston, we have a problem...
yhteiskunta.nyt-teossarjan kolmas osa
ENSI-ILTA SISSILINNASSA 14.4.2011.
Suomalainen ydinperhe vuonna 2011: Juri, perheen isä, on menestynyt muotoilija, joka on saanut nimensä erään kosmonautin mukaan. Hänen vaimonsa Tytti on juuri muuttanut pois heidän yhteisestä kodistaan. Likka ja Pizza ovat heidän aikuistuvia poikiaan. Likka opiskelee psykologiaa ja siteeraa Freudia. Pizza asuu isänsä kanssa ja etsii elämälleen suuntaa.
Alkoholismia ja sen vaikutuksia sekä perhe-elämään liittyviä kysymyksiä käsittelevä Tanssii Houstonin kanssa kertoo tämän perheen ainutkertaisen ja ajankohtaisen tarinan. Samalla se laajenee kertomukseksi kokonaisen kansan sairaudesta.
Tanssii Houstonin kanssa on rohkea, hauska ja toiveikas puheenvuoro aiheista, jotka koskettavat meitä kaikkia, tälläkin hetkellä.
”Sillä jos ajattelemme tätä yksilön olemassaoloa ikään kuin suurena tai pienempänä huoneena, näyttää siltä, että useimmat ihmiset oppivat tuntemaan omasta huoneestaan vain nurkan, ikkunan luona olevan kohdan, kaistaleen lattiaa, jota pitkin he kävelevät edestakaisin.”
- Rainer Maria Rielke
Tanssii Houstonin kanssa toteutetaan Kajaanin Kaupunginteatterin, Routa-ryhmän, kulttuuriosuuskunta G-voiman ja Kajaanin Harrastajateatterin yhteistyönä. Esityksen tuottamista on tukenut Suomen kulttuurirahaston Kainuun rahasto.
Kesto noin 2 h 20 min., sisältää väliajan.
Käsikirjoitus, dramaturgia, musiikkien valinta ja videot Heikki Törmi
Dramaturgia ja ohjaus Eino Saari
Valosuunnittelu Niko Kurola
Äänisuunnittelu Maura Korhonen
Pukusuunnittelu Jaana Kurttila
Koreografinen apu Kirsi Saastamoinen
Näyttämöllä:
Eeva Aitta – Isa, terapeutti
Pekka Moilanen – Pizza, Jurin poika
Jonne Putkonen – Likka, Jurin poika
Heikki Törmi – Juri
Satu Lipponen – Tytti, Jurin vaimo (videolla)
YHTEISKUNTA.NYT
yhteiskunta.nyt muodostuu sarjasta esityksiä, koulutusta ja talkshowta.
Sarja käynnistyy helmikuussa 2011 taloutta ja valtaa, uskoa ja epäuskoa, utopioita ja dystopioita käsittelevällä teoksella Schwarzenegger ins Kainuu. Esityksen ensi-ilta on Generaattorin näyttämöllä 18.2.
Maaliskuussa ensi-iltaan tulevan esityksen aiheena on nuorten naisten kasvuprosessi aikuiseksi naiseksi. Esitys saa ensi-iltansa Ristijärvellä.
Huhtikuussa vuorossa on Tanssii Houstonin kanssa -esityksen ensi-ilta.
yhteiskunta.nyt on Kajaanin Kaupunginteatterin, Routa-ryhmän, Kajaanin Harrastajateatterin, G-voiman, Paltamon kansalaisopiston, Ristijärven Nuoren Teatterin ja Ristijärven keskuskoulun yhteistyöprojekti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)