Ensimmäinen läpäri takana, varsinainen purku vasta edessä, huomenna. Aika vaihtelevia oloja läpi esityksen, mutta yhtä kaikki: hyvässä vaiheessa ollaan. Vielä pitää viikonloppuna kirjoittaa jotakin uusiksi, hioa kokonaisuutta, ja sitten maanantaista alkaen vain toistaa toistaa toistaa.
Ajatusten suhinaa, kuhinaa, hurjaakin pyöritystä päässä. Kuumottaa mukavasti.
Myöhemmin enemmän,
e
torstai 31. maaliskuuta 2011
Två veckan
Tasan kaksi viikkoa ensi-iltaan. Hienosti on mennyt. Mahtava työryhmä! Tiukka periodi jo takana ja kaksi viikkoa vielä jäljellä. Nyt on sellainen fiilis, että voisi treenata vaikka koko ajan... Viikonloppuna pitänee pudottaa kierrokset ja keskittyä perhe-elämään, ettei kone leikkaa kiinni... : )
Eilen mentiin molemmat puoliajat ja tuntui hyvältä, joskin aikamoista aaltoilua oli vielä henkilökohtaisessa keskittymisessä. En ollut koko ajan hereillä ja välillä tein aika "paineisesti". Aika moni ihan käytännön kuvio (esim. ruoan laitto) vei keskittymiskykyä itse näyttelijäntyöltä eli kontaktilta, kuuntelemiselta ja tilanteessa olemiselta. Mutta ne (käytännön toiminnat) asiat automatisoituu toistojen myötä. Jonkin verran vielä säätämistä myös dramaturgiassa, mutta onhan tässä vielä aikaakin. Katsomossa istuu porukka Einon johdolla, johon on 100% luottamus.
Tavoitteena löytää näyttelijäntyöhön keveyttä ja rentoutta ilman että syvyys kärsii. Aika selkeä kaari roolilla on. Tänään läpimeno klo 12. Siinä keskityn alkupuolella nimenomaan keveyteen ja puheen tuottamisen ja näyttelemisen "helppouteen". Loppupuolelle mennään syvempiin vesiin kyllä luonnostaan kunhan on tilanteessa.
Heikki
Eilen mentiin molemmat puoliajat ja tuntui hyvältä, joskin aikamoista aaltoilua oli vielä henkilökohtaisessa keskittymisessä. En ollut koko ajan hereillä ja välillä tein aika "paineisesti". Aika moni ihan käytännön kuvio (esim. ruoan laitto) vei keskittymiskykyä itse näyttelijäntyöltä eli kontaktilta, kuuntelemiselta ja tilanteessa olemiselta. Mutta ne (käytännön toiminnat) asiat automatisoituu toistojen myötä. Jonkin verran vielä säätämistä myös dramaturgiassa, mutta onhan tässä vielä aikaakin. Katsomossa istuu porukka Einon johdolla, johon on 100% luottamus.
Tavoitteena löytää näyttelijäntyöhön keveyttä ja rentoutta ilman että syvyys kärsii. Aika selkeä kaari roolilla on. Tänään läpimeno klo 12. Siinä keskityn alkupuolella nimenomaan keveyteen ja puheen tuottamisen ja näyttelemisen "helppouteen". Loppupuolelle mennään syvempiin vesiin kyllä luonnostaan kunhan on tilanteessa.
Heikki
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Reilusti bodi längvitsiä
Kakkosen ja ykkösen läpärit takana, tässä järjestyksessä. Muutama palanen tuottaa vielä hivenen päänvaivaa, muuten paketti alkaa olla dramaturgisesti kasassa ja voidaan ruveta keskittymään hiomiseen - mikä aikataulun ollessa tämä olisikin jo eri kiva juttu. Mjoo. Isan kuljetuksen lopetus, Pizzan kuljetuksen viimeistä edellisen keinot, Jurin Mahler- ja Torilla-pätkät, pari äänellistä asiaa ja muutama pienempi juttu siellä vielä kolkuttelee, olkapäitä.
Huomenna on ensimmäinen läpimeno. Hauskaa! Päästään vähän mittailemaan ja ottelemaan koekaniinien kanssa.
Eipä tämän erityisempää. Paitsi jos joku tietää, mistä saisi pehmolelupizzoja, niin vink vink!
e
Huomenna on ensimmäinen läpimeno. Hauskaa! Päästään vähän mittailemaan ja ottelemaan koekaniinien kanssa.
Eipä tämän erityisempää. Paitsi jos joku tietää, mistä saisi pehmolelupizzoja, niin vink vink!
e
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Jonnen nimpparit
Tiistai, tuo viikonpäivistä toimeliain. Ohjelmassa oli kakkosen lopun kohtaukset (21) Tsehov-houre, (22) Viinanetsintä, (23) Tytti 3, (24) Tanssii Houstonin kanssa ja (25) Terapeutti 6 / loppuratkaisu. Erittäin hyvä boogie, loistotyötä joka rintamalla, kelpo pohjat viimeisille katsomattomille kohtauksille. Lopun suhteen tiivis, katharsiksen mahdollistava, omalle ajattelulle tilaa jättävä rysäys näyttää toimivimmalta vaihtoehdolta. Tää ei mee nyt Reunasen ratoja :)
Hyviä näyttelijöitä on upeaa ihailla. Tässä jutussa niitä on komea liuta. Yhteisvääntöjä niin Kajaanin kaupunginteatterin kuin muidenkin teatteri-instituutioiden ja vapaiden ryhmien / harrastajien kanssa soisi jo näistä syistä tehtävän reippaasti enemmän: kun mukaan lavalle "huolitaan" väkeä oman talon ulkopuolelta, syntyy tilaa raikkaalle, omapäiselle estetiikalle ja ilmaisulle. Siinä rentoutuu ja virkistyy kummasti paitsi tekijä, myös katsoja.
Huomenna kahlataan omassa sakissa molemmat näytökset, torstaina sitten ministi julkisempi Ensimmäinen Läpäri.
e
Hyviä näyttelijöitä on upeaa ihailla. Tässä jutussa niitä on komea liuta. Yhteisvääntöjä niin Kajaanin kaupunginteatterin kuin muidenkin teatteri-instituutioiden ja vapaiden ryhmien / harrastajien kanssa soisi jo näistä syistä tehtävän reippaasti enemmän: kun mukaan lavalle "huolitaan" väkeä oman talon ulkopuolelta, syntyy tilaa raikkaalle, omapäiselle estetiikalle ja ilmaisulle. Siinä rentoutuu ja virkistyy kummasti paitsi tekijä, myös katsoja.
Huomenna kahlataan omassa sakissa molemmat näytökset, torstaina sitten ministi julkisempi Ensimmäinen Läpäri.
e
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Käynnistelyä
Kevyt viikonaloitus Eevan ja Heikin kanssa. Käytiin läpi Isan ja Jurin yhteisiä kohtauksia lähes sinne tappiin asti. Paljon puhetta, vähän kesken jäänyt fiilis neljän tunnin päivästä. Huomenna sitte ytimeen.
Viikon saldo: lasi punaviiniä, yksi siideri, yksi snapsi stolichnayaa.
e
Viikon saldo: lasi punaviiniä, yksi siideri, yksi snapsi stolichnayaa.
e
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Perjantain jälkeen
Tänään muutosrykäisy esityksen introon ja paljon pohdintaa kakkosen puolivälin dramaturgisista sutturoista. Mutkat aukesivat yllättävällä vedolla - päähenkilön deliriumhoureen siirtämisellä Jurin pojalle, Pizzalle. Eilen kerettiin 18 sivua kakkosta, tänään 3, eli kohtaukset (19) Juri soittaa Sveitsiin, (20) Terapeutti 4 ja (21) Tsehov-houre.
Tyytyväinen olo tehokkaan ja tuhdin viikon jälkeen. Suhteessa lyhyeen treenikauteen esitys on jäntevässä ja rennossa lennossa, matkalla juuri-sinne-minne-pitääkin.
Viikonloppuvapaa, maanantaina sukelletaan pelkästään Jurin ja Isan kohtauksiin ja tiistaina kakkosen lopun hurjaan tunneliin. Torstaina sitten ensimmäinen läpimeno. Sitä kelpaa odottaa.
e
Tyytyväinen olo tehokkaan ja tuhdin viikon jälkeen. Suhteessa lyhyeen treenikauteen esitys on jäntevässä ja rennossa lennossa, matkalla juuri-sinne-minne-pitääkin.
Viikonloppuvapaa, maanantaina sukelletaan pelkästään Jurin ja Isan kohtauksiin ja tiistaina kakkosen lopun hurjaan tunneliin. Torstaina sitten ensimmäinen läpimeno. Sitä kelpaa odottaa.
e
torstai 24. maaliskuuta 2011
toisesta maisemasta
Toisen näytöksen alku, tuo hempeä miestenvälisen ystävyyden ja rakkaudenkaipuun kuulas tyven.
Käytiin siis läpi kohtauksia (14) Punttitreenit, (15) Tytti 2, (16) Terapia / yhteiskunnallinen purkaus / uni, (17) Ihastuminen ja (18) Pizzan monologi. Aamu käynnistyi Kirsin toisilla treeneillä, joissa petrailtiin pohjia kantrikoreografiaan ja tehtiin Hessulle ja Jonnelle soolontyngät. Esityksen ilmiaihe, alkoholismi, (ja syväaihe, totuus/pelko?) työntyy noissa kakkosen alun pätkissä taka-alalle, noustakseen jälleen kahta voimallisemmin loppupuolella esiin. Tilaa tulee sille, mikä ihmistä riippuvuuksien rinnalla ajaa, polttelee, pohdituttaa eteen- ja taaksepäin.
Hessulla on keveän, irroittelevan, nykyihmistä puhuttelevan dialogin kirjoittamisen taito. Siitä ja sen seurauksista on helppo nauttia.
Huomenna kakkosta eteenpäin.
e
Käytiin siis läpi kohtauksia (14) Punttitreenit, (15) Tytti 2, (16) Terapia / yhteiskunnallinen purkaus / uni, (17) Ihastuminen ja (18) Pizzan monologi. Aamu käynnistyi Kirsin toisilla treeneillä, joissa petrailtiin pohjia kantrikoreografiaan ja tehtiin Hessulle ja Jonnelle soolontyngät. Esityksen ilmiaihe, alkoholismi, (ja syväaihe, totuus/pelko?) työntyy noissa kakkosen alun pätkissä taka-alalle, noustakseen jälleen kahta voimallisemmin loppupuolella esiin. Tilaa tulee sille, mikä ihmistä riippuvuuksien rinnalla ajaa, polttelee, pohdituttaa eteen- ja taaksepäin.
Hessulla on keveän, irroittelevan, nykyihmistä puhuttelevan dialogin kirjoittamisen taito. Siitä ja sen seurauksista on helppo nauttia.
Huomenna kakkosta eteenpäin.
e
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Votka, suomalaisuus ja subjekti
On korkea aika osaltani myös näin stageperspektiivistä päivitellä tätä päivyriä. Olen Jonne, esitän Jurin poikaa, psykologiaa opiskelevaa miehenalkua liikanimeltään Likka.
Likimain pari kokonaista intensiiviharjoitusviikkoa alla ja haipakkaa on pitänyt, mutta lysti niin! Porukka on, kuten Einokin on asian näillä lehdillä maininnut, intiimi ja hyvin yhteenhitsattu. Muiden kanssaesiintyjien temmellystä on ollut nautinnollista katsomon syövereistä seurata - ja kohtauksissa, joissa itse lavalla piipahtelen, on niin ikään riemukasta olla ja remeltää. Kahvia ja tuumintatupakkeja kuluu, aikaa on olla ja mietiskellä näytelmän tematiikkaa ja katsella räystäiltä tippuilevia jääkimpaleita. Tulee kevät, tulee Houston, aika kulkee raiteillaan. Mikäpä tässä. Replat haltuun ja stagelle!
Näytelmää seuratessa ja tehdessä tuppaa mieleen väistämättä kysymys vallitsevasta aiheesta. Alkoholista ja suhteesta siihen yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnan tasoilla. Tarkennettuna: teemaan tutustuessa ja sitä päivittäin harjoituksissa käsitellessä muljahtelee alitajuntaan ensisijaisesti oma suhde, yksilötaso. Miten minä käytän, kulutan, missä tilanteissa, miksi, miksi en? Kuinka votka on kulkenut elämässäni ja on kulkeva? Asiaa en ole aiemmin mietiskellyt aktiivisesti, mutta koska alkoholi ja siihen liittyvät ongelmat ovat yhteiskunnallisesti kiinnostava aihe ja tabu tartuttavaksi, on toisinaan perattava aihepiiriä myös yksilötasolla yhteiskunnallisen kulman saavuttamiseksi.
Naarasin erään kerran muutamia vuosia takaperin Alkosta mukaani alkoholipäivyrin perjantaipullon yhteydessä. Tahdoin ihan piruuttani pitää itselleni kirjaa, kuinka monta annosta nautin viikkotasolla. Aloitin laskennan joulukuun ensimmäinen ja päätin uuteenvuoteen. Varsin pian tulin huomanneeksi, ettei päivyriä pitänyt yllä siksi, että olisin saanut realistisen kuvan omasta alkoholitottumuksistani - vaan pikemmin siksi, että pystyin tarkkailemaan viikottaisia suoritteita ja tuumimaan, kuinka saisin seuraavalla viikolla männäviikon ennätyksen rikottua. Raahailin päivyriä takataskussani kouluun, illanistujaisiin, töihin ja kaikkialle. Jossain vaiheessa ennen kuukausikalenterin täyttymistä hukkasin päivyrin, ehkä onneksi, olihan uudenvuoden tienoo. Perusviinilasin nauttimisesta oli tullut yksi numero muiden joukossa, numeroista ylpeyden aihe.
Palaan imperfektiin. Baarityöläisenä tuppasin muutamaankin otteeseen taluttamaan päihtynyttä asiakasta pihalle silmiäni pyöritellen ja tyypille tuhahdellen, mutta työpäivän päätyttyä ja muutamaa tuntia myöhemmin oma horjahteluni sotkuiseen yksiööni aiheutti vain mielenkiintoista kerrottavaa seuraavaksi päiväksi koulun tupakkipaikalle. Kaksoiselämää, subjektiivista ja yhteiskunnallista. Votka on kansan erikoispiirre, joka ohitetaan olkia kohautellen: "Se nyt vaan menee niin: sauna, viina ja sisu." Samaa kategoriaa iänikuisten ja loputtoman latteiden isänmaan ja talvisodan ja akathiljaa-huutelujen kanssa. Päivällä pyöritellään silmiä katujen tenunenille ja päiväkänniläisille, mutta pimeän turvin hiippaillaan riipaisemaan itse tujut tumut. "Pitäähän sitä, kun en ole herraties pitkään aikaan ja työpäiväkin oli niin raskas, ja sitä paitsi mitä minä huomenna summailen kavereille, jos en krapulani mittaa."
Tuntuu myös olevan kulttuurisesti niin, että viinan puolesta ollaan joko maltillisesti tai tyystin sitä vastaan. Äänekkäitä puoltoääniä votkan perään en ole juuri kuullut. Kertoo myöskin asian tabuluonteesta. Kansa ei huutele, kansa toimii kurkullaan.
Yhtä kaikki, aiheena alkoholi on mielenkiintoinen ja moneen suuntaan versova. Yhteiskunnallista keskustelua silmälläpitäen tuntuu tarpeelliselta nostaa esiin näkökulmia, jotka eivät nivelly edellä mainittuihin mertaranta-sisu-mannerheim-se-vaan-menee-niin -latteuksien kaanoniin, saatika yksisilmäiseen älä-tee-äläkä-juo-viina-on-perkele -kukkahattumoralisointiin. Jatkamme aiheen ja näytelmän parissa siis innolla, tutkien, perehtyen!
Jonne
Likimain pari kokonaista intensiiviharjoitusviikkoa alla ja haipakkaa on pitänyt, mutta lysti niin! Porukka on, kuten Einokin on asian näillä lehdillä maininnut, intiimi ja hyvin yhteenhitsattu. Muiden kanssaesiintyjien temmellystä on ollut nautinnollista katsomon syövereistä seurata - ja kohtauksissa, joissa itse lavalla piipahtelen, on niin ikään riemukasta olla ja remeltää. Kahvia ja tuumintatupakkeja kuluu, aikaa on olla ja mietiskellä näytelmän tematiikkaa ja katsella räystäiltä tippuilevia jääkimpaleita. Tulee kevät, tulee Houston, aika kulkee raiteillaan. Mikäpä tässä. Replat haltuun ja stagelle!
Näytelmää seuratessa ja tehdessä tuppaa mieleen väistämättä kysymys vallitsevasta aiheesta. Alkoholista ja suhteesta siihen yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnan tasoilla. Tarkennettuna: teemaan tutustuessa ja sitä päivittäin harjoituksissa käsitellessä muljahtelee alitajuntaan ensisijaisesti oma suhde, yksilötaso. Miten minä käytän, kulutan, missä tilanteissa, miksi, miksi en? Kuinka votka on kulkenut elämässäni ja on kulkeva? Asiaa en ole aiemmin mietiskellyt aktiivisesti, mutta koska alkoholi ja siihen liittyvät ongelmat ovat yhteiskunnallisesti kiinnostava aihe ja tabu tartuttavaksi, on toisinaan perattava aihepiiriä myös yksilötasolla yhteiskunnallisen kulman saavuttamiseksi.
Naarasin erään kerran muutamia vuosia takaperin Alkosta mukaani alkoholipäivyrin perjantaipullon yhteydessä. Tahdoin ihan piruuttani pitää itselleni kirjaa, kuinka monta annosta nautin viikkotasolla. Aloitin laskennan joulukuun ensimmäinen ja päätin uuteenvuoteen. Varsin pian tulin huomanneeksi, ettei päivyriä pitänyt yllä siksi, että olisin saanut realistisen kuvan omasta alkoholitottumuksistani - vaan pikemmin siksi, että pystyin tarkkailemaan viikottaisia suoritteita ja tuumimaan, kuinka saisin seuraavalla viikolla männäviikon ennätyksen rikottua. Raahailin päivyriä takataskussani kouluun, illanistujaisiin, töihin ja kaikkialle. Jossain vaiheessa ennen kuukausikalenterin täyttymistä hukkasin päivyrin, ehkä onneksi, olihan uudenvuoden tienoo. Perusviinilasin nauttimisesta oli tullut yksi numero muiden joukossa, numeroista ylpeyden aihe.
Nyttemmin, iän myötä, alkoholikulutukseni on rauhoittunut verrattain paljon ja olen varsin maltillinen votkan suhteen - vaikkei tenuttelu koskaan mitään ennätyskirjatasoa tai jatkuvaa suurkulutusta ole saavuttanutkaan. Silti häpeäkseni myönnän narauttavani itseni tämän tästä muistelemasta yhä tuota allakka-aikaa lämpimästi: "Olin nuori, nuorena jaksoin, ollapa vielä nuori!" Enkä tietenkään nosta ajoittaisen lämpimän muistelon yhteydessä itselleni mieleen muutaman päivän terhakkaamman pämppäyksen päätteeksi sattunutta sekavuushetkeä saati muita nuoruuden läträysteutarointeja. Ne pyyhitään mielestä, tai niin sanotusti kirkastetaan mielestä. Ainoastaan jännittävimmät ja hauskimmat kommellukset ja muistot jäävät kullattaviksi ja kerrattaviksi. Miksi?
Olen pistänyt merkille, että itseni lisäksi likipitäen koko kansakunta huokaa yhdestä suusta näitä nuoruuden kommelluksiaan laajemminkin ihan yhtä lailla, kuin kännitilan toimien ja kommellusten suomaa vastuuvapautta. Seikat vaan taitavat olla kaiketi mielekkäämpiä ja keveämpiä tarkasteltuna etäämpää ja imperfektissä, kuitattuna nuoruuden nimiin. "Nuoruus nyt vaan on sellaista aikaa." Todellako? Oliko? Onko? Paha sanoa, en minä vielä iältäni niin kehäraakki ole, jotta kykenisin puhtaan objektiivisesti tuohon vastaamaan, perspektiivin mitta loistaa tässä nyt railakkaasti poissaolollaan. Mutta veikkaanpa ihan kyllä yhtä lailla kiikkutuolissa muistelevani viidenkympin villitystäni huolettomasti hymähdellen. Nuoruuden piikkiin. Näinkö toimii ihmisluonto?
Palaan imperfektiin. Baarityöläisenä tuppasin muutamaankin otteeseen taluttamaan päihtynyttä asiakasta pihalle silmiäni pyöritellen ja tyypille tuhahdellen, mutta työpäivän päätyttyä ja muutamaa tuntia myöhemmin oma horjahteluni sotkuiseen yksiööni aiheutti vain mielenkiintoista kerrottavaa seuraavaksi päiväksi koulun tupakkipaikalle. Kaksoiselämää, subjektiivista ja yhteiskunnallista. Votka on kansan erikoispiirre, joka ohitetaan olkia kohautellen: "Se nyt vaan menee niin: sauna, viina ja sisu." Samaa kategoriaa iänikuisten ja loputtoman latteiden isänmaan ja talvisodan ja akathiljaa-huutelujen kanssa. Päivällä pyöritellään silmiä katujen tenunenille ja päiväkänniläisille, mutta pimeän turvin hiippaillaan riipaisemaan itse tujut tumut. "Pitäähän sitä, kun en ole herraties pitkään aikaan ja työpäiväkin oli niin raskas, ja sitä paitsi mitä minä huomenna summailen kavereille, jos en krapulani mittaa."
Tuntuu myös olevan kulttuurisesti niin, että viinan puolesta ollaan joko maltillisesti tai tyystin sitä vastaan. Äänekkäitä puoltoääniä votkan perään en ole juuri kuullut. Kertoo myöskin asian tabuluonteesta. Kansa ei huutele, kansa toimii kurkullaan.
Yhtä kaikki, aiheena alkoholi on mielenkiintoinen ja moneen suuntaan versova. Yhteiskunnallista keskustelua silmälläpitäen tuntuu tarpeelliselta nostaa esiin näkökulmia, jotka eivät nivelly edellä mainittuihin mertaranta-sisu-mannerheim-se-vaan-menee-niin -latteuksien kaanoniin, saatika yksisilmäiseen älä-tee-äläkä-juo-viina-on-perkele -kukkahattumoralisointiin. Jatkamme aiheen ja näytelmän parissa siis innolla, tutkien, perehtyen!
Jonne
Lähteeköhän jengiä väliajalla?
Tämmöinenkin kysymys kävi mielessä tän päivän jälkeen. Ohjelmassa oli ykkösen loppupuolta ja ykkösen läpäri. Rupee kulkemaan! Hurjia, tosia hetkiä riittää. Kysymyksenasettelu johtuukin tunnelmiltaan aika tiukoista ja syvistä vesistä ekan näytöksen loppupuolella. Ollaan asian äärellä, ja siellä, no, ihminen jaksaa olla vaihtelevia aikoja.
Vielä jää viilattavaa ja lyhennettävääkin ekalle puoliskolle, mutta huomenna otetaan kuitenkin hyppy toiseen näytökseen. Keveyttä, dialogisuutta, unenomaisuutta, seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten pohdintaa, erilaisia mies- ja ihmiskuvia ja mukaansatempaavaa jatkoa alun vyörytykselle luvassa heti näytöksen kärkeen.
Tunti treenien jälkeen on ihan naatti. Niin sitä pitää.
e
Vielä jää viilattavaa ja lyhennettävääkin ekalle puoliskolle, mutta huomenna otetaan kuitenkin hyppy toiseen näytökseen. Keveyttä, dialogisuutta, unenomaisuutta, seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten pohdintaa, erilaisia mies- ja ihmiskuvia ja mukaansatempaavaa jatkoa alun vyörytykselle luvassa heti näytöksen kärkeen.
Tunti treenien jälkeen on ihan naatti. Niin sitä pitää.
e
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Tiistaiboogie
Ykkösen ekat seitsemän, sisältäen haastavia saumoja, rytmillistä hinkkaamista, tyylilajien pohdintaa, leikkauksia, tarkennuksia, muutoksia. Tehokas, harjoitteluntäyteinen päivä. En lakkaa riemuitsemasta harjoittelemisen tilassa olemisesta. Siitä että asiat ovat auki, etsinnän ja parantamisen tilassa, radikaalisti, häiritsevästi, iloisesti kesken! (Toisissa tiloissa -ryhmähän (muiden muassa) on tehnyt tästä suorastaan uskonnon: harjoittelemisesta itsestään ja sen filosofis-poliittisesta merkittävyydestä). Harjoitteleminen on tilaa, jossa jokin hatarasti jaettu on matkalla tulevaksi, tulemisen arvaamattomassa ja nautinnollisessa tilassa.
Esityksemme päähenkilön, nelikymppisen perheenisän, muotoilija-Jurin maailma ja skaala laajenee kiehtovasti koko ajan. Eikä pelkästään Juri: koko Tanssii Houstonin kanssa kurottaa moneen ulottuvuuteen niin ajassa, tilassa kuin henkilöissään. Se tuntuu hyvältä.
Aloitimme tänään myös tanzut, kantriaskellusta Kirsi Saastamoisen johdolla. Hauskaa! Ja tuota, sanotaan vaikka niin, että en ihmettele että se on Eero Suutarin laji.
e
Esityksemme päähenkilön, nelikymppisen perheenisän, muotoilija-Jurin maailma ja skaala laajenee kiehtovasti koko ajan. Eikä pelkästään Juri: koko Tanssii Houstonin kanssa kurottaa moneen ulottuvuuteen niin ajassa, tilassa kuin henkilöissään. Se tuntuu hyvältä.
Aloitimme tänään myös tanzut, kantriaskellusta Kirsi Saastamoisen johdolla. Hauskaa! Ja tuota, sanotaan vaikka niin, että en ihmettele että se on Eero Suutarin laji.
e
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Uuteen viikkoon
Maanantai takana, sisältäen punttisalin roudausta, kohtaukset 11-13 (Likan monologi, Torilla, Terapeutti 3) ja ykkösen läpikahluun. Eevan ja Hessun loppupätkään saatiin kiintoisa uusi suunta. Läpäri oli aikamoista muistelua, mutta se tässä vaiheessa suotakoon. Yötöiksi menee; erityisesti näytöksen puolivälin kohtausten ja koko ykkösen taitosten kanssa riittää askarreltavaa.
Maura liittyi remmiin. Maura on ässä.
Ensimmäisen viikon saldo: puoli pulloa valkoviinia, kaksi siideriä, yksi olut. Yksi koti- ja yksi baari-ilta.
Huomenna samaa kamaa, ja lisäksi kantrin maailmaan!
e
Maura liittyi remmiin. Maura on ässä.
Ensimmäisen viikon saldo: puoli pulloa valkoviinia, kaksi siideriä, yksi olut. Yksi koti- ja yksi baari-ilta.
Huomenna samaa kamaa, ja lisäksi kantrin maailmaan!
e
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Miten käsitellä alkoholismia taiteessa / teatterissa?
(Miten käsitellä mitä tahansa aiheita, jotka näkyvät ja tuntuvat niin-kaikkialla, että niitä likimain lakkaa ajattelemasta?)
Vaihtoehtoisia toteutuksen / tulkinnan horisontteja on tietenkin lukematon määrä. Joitakin:
a) toiveikkaiden selviytymiskertomusten kautta. muutos, paraneminen on mahdollista.
b) toivottomien "tässä todellisuus silmillenne" -trippien kautta
c) tilastoina, faktoina, opetus-, valistus- ja dokumenttiteatterin keinoin
d) läheisten näkökulmasta
e) alkoholistin näkökulmasta
f) alkoholibisneksen näkökulmasta
g) uskonnollisten fundamentalistien näkökulmasta
h) lisää tähän jokin muu taho näkökulman tuottajaksi
i) kokeiden, kokeellisen esitystaiteen keinoin. "tehdäänpä pieni testi...", tuumasi mies notkuvan pöydän takaa...
j) kulttuurisia käytäntöjä vertaillen - näin meillä Suomessa, entäs teillä?
k) osallistavan, soveltavan taiteen keinoin a la yhteisö- ja hoitolähtöiset työtavat alkolin suurkuluttajien kanssa
l) yhteiskunnallisesti haastaen, alkoholipolitiikkaa tarkastellen. mikä helvetti siinä on, ettei Suomessa uskalleta tehdä ronskimpaa alkoholipolitiikkaa?
m) historiallisesta perspektiivistä
n) utopioina ja dystopioina
o) kokonaisvaltaisesti aihetta pohtien
p) viihdyttävästi, etäännyttäen
q) realistisen viinan- ja kusentuoksuvasti
r) järkyttäen
s) kylmän / lämpimän / muun ihmiskuvan kautta
t) hassuille alkkiksille naureskellen
u) symppisten alkkisten osaa itkeskellen
v) tosi-teatterin keinoin, alkkikset lavalla ja sitä rataa
w) nostalgian keinoin. "kun keskiolut tuli R-kioskeihin..."
x) juoppojen, piikoja vokottelevien nimismiesten toisteisen hassunhauskalla näyttämöllepanolla. tämä lienee suosituin muoto (kesäteatterit).
y) psyko- ja sosiodraaman keinoin
z) tunnetun juopon keskushenkilön kautta. "kun nykänen selviytyi, niin kyllä perkele minäkin!"
å) jaa-a
ä) uusin muodoin
ö) jatka itse listaa
jatka itse listaa
Tanssii Houstonin kanssa on miksaus ainakin kohdista a, b, c, d, e, l, o, p, q, r.
Esitys tarjoaa, toivoaksemme, monipuolisen ja särmikkään läpileikkauksen alkoholismiin ja sen vaikutuksiin. Peilin, jonka kautta toisen tarina auttaa käsittelemään omaa tai läheisten tilannetta. Vaikea kuvitella, ettei se sysäisi mitään liikkeelle, siinä määrin ajateltua teksti- ja muu esitysmateriaali on.
Tämä liittyy tietysti laajempaan (toiseen) kysymykseen siitä, millaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia teatterilla on ja/tai voisi olla. Mutta se onkin jo toisen blogimerkinnän aihe.
e
Vaihtoehtoisia toteutuksen / tulkinnan horisontteja on tietenkin lukematon määrä. Joitakin:
a) toiveikkaiden selviytymiskertomusten kautta. muutos, paraneminen on mahdollista.
b) toivottomien "tässä todellisuus silmillenne" -trippien kautta
c) tilastoina, faktoina, opetus-, valistus- ja dokumenttiteatterin keinoin
d) läheisten näkökulmasta
e) alkoholistin näkökulmasta
f) alkoholibisneksen näkökulmasta
g) uskonnollisten fundamentalistien näkökulmasta
h) lisää tähän jokin muu taho näkökulman tuottajaksi
i) kokeiden, kokeellisen esitystaiteen keinoin. "tehdäänpä pieni testi...", tuumasi mies notkuvan pöydän takaa...
j) kulttuurisia käytäntöjä vertaillen - näin meillä Suomessa, entäs teillä?
k) osallistavan, soveltavan taiteen keinoin a la yhteisö- ja hoitolähtöiset työtavat alkolin suurkuluttajien kanssa
l) yhteiskunnallisesti haastaen, alkoholipolitiikkaa tarkastellen. mikä helvetti siinä on, ettei Suomessa uskalleta tehdä ronskimpaa alkoholipolitiikkaa?
m) historiallisesta perspektiivistä
n) utopioina ja dystopioina
o) kokonaisvaltaisesti aihetta pohtien
p) viihdyttävästi, etäännyttäen
q) realistisen viinan- ja kusentuoksuvasti
r) järkyttäen
s) kylmän / lämpimän / muun ihmiskuvan kautta
t) hassuille alkkiksille naureskellen
u) symppisten alkkisten osaa itkeskellen
v) tosi-teatterin keinoin, alkkikset lavalla ja sitä rataa
w) nostalgian keinoin. "kun keskiolut tuli R-kioskeihin..."
x) juoppojen, piikoja vokottelevien nimismiesten toisteisen hassunhauskalla näyttämöllepanolla. tämä lienee suosituin muoto (kesäteatterit).
y) psyko- ja sosiodraaman keinoin
z) tunnetun juopon keskushenkilön kautta. "kun nykänen selviytyi, niin kyllä perkele minäkin!"
å) jaa-a
ä) uusin muodoin
ö) jatka itse listaa
jatka itse listaa
Tanssii Houstonin kanssa on miksaus ainakin kohdista a, b, c, d, e, l, o, p, q, r.
Esitys tarjoaa, toivoaksemme, monipuolisen ja särmikkään läpileikkauksen alkoholismiin ja sen vaikutuksiin. Peilin, jonka kautta toisen tarina auttaa käsittelemään omaa tai läheisten tilannetta. Vaikea kuvitella, ettei se sysäisi mitään liikkeelle, siinä määrin ajateltua teksti- ja muu esitysmateriaali on.
Tämä liittyy tietysti laajempaan (toiseen) kysymykseen siitä, millaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia teatterilla on ja/tai voisi olla. Mutta se onkin jo toisen blogimerkinnän aihe.
e
torstai 17. maaliskuuta 2011
Monologipäivä
Kirkas torstaiaamu takana, sekä sään että treenien suhteen. Poikain monologit sisältävät Likan puhetta voimattomuudesta isänsä elämäntilanteen suhteen ja Pizzan suoruutta alkoholista elämässään ja ympäristössään. Ne ovat selkeä kohtauspari eri näytöksissä ja tuovat juttuun tarpeellista toista näkökulmaa. Jonnella ja Pekillä on rautainen tatsi ja ihailtava presenssi! Hyvät pohjat siis alla.
Päivän päätteeksi tyhjennettiin sali Koirien Kalevalaa varten.
Maanantaita kohti,
e
Päivän päätteeksi tyhjennettiin sali Koirien Kalevalaa varten.
Maanantaita kohti,
e
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Skulataan ja kelataan
Viikon kolmas treenipuhde takana, Eevalla ja Heikillä myös viimeinen. Mentiin tekstissä eteenpäin, kohtauksia (7) Jurin aamu, (8) Terapeutti 2, (9) Lapsuusmuistot ja (10) Peli-ilta. Timo ja Hessu virittelivät myös tykin aamusta, joten päästiin demoamaan asioita videon kanssa. Videon osuus teoksen maailmasta, kerronnasta, kokonaiskestosta, on huomattava, joten sovittamista riittää. Kelpo päivä kaiken kaikkiaan.
Puruille näissä kuluneissa päivissä on jäänyt liian vähän aikaa. Käynnistymme, käynnistämme itsemme hitaasti aamuisin, kuulumisten vaihdon, kahvinjuonnin ja lämmittelyjen merkeissä ja kun aikataulu on tiukka, loppupäivä menee herkästi skulaamisen eikä kelaamisen merkeissä. Se on minun nähdäkseni aika monen prosessin ja siten tekijän synti. Työtapamme ja itse harjoitustilanteet ovat toki siinä määrin keskustelevia, että kovin pitkiä piirejä ei jokainen harjoituspäivä päätöksekseen vaadi. Täytyy ottaa aikaa asialle.
Nautin harjoittelemisesta. Siihen liittyy toki muitakin tunteita: epävarmuutta, hermostuneisuutta, jännitystä ja pelkoakin, mutta enimmäkseen yhteisen näyttämön ja esityksen äärellä oleminen tuottaa minulle suurta nautintoa. Se tuntuu erityiseltä ajalta. Erityisellä tavalla jaetulta. Sitä osaa arvostaa päivä päivältä enemmän, ja sitä myös kaipaa. (Puhun vähän sekaisin harjoittelemisesta yleensä ja tämän nimenomaisen esityksen ja ryhmän kanssa toimimisesta. Tuo nautinto ei ole harvinaista, mutta tässä, tänään, se tuntuu melkein juhlallisen hienolta!)
Huomenna ollaan kolmin Jonnen ja Pekin kanssa ja katsotaan poikain monologit läpi. Viikko on torso; treenirupeama jatkuu koko köörillä maanantaina.
e
Puruille näissä kuluneissa päivissä on jäänyt liian vähän aikaa. Käynnistymme, käynnistämme itsemme hitaasti aamuisin, kuulumisten vaihdon, kahvinjuonnin ja lämmittelyjen merkeissä ja kun aikataulu on tiukka, loppupäivä menee herkästi skulaamisen eikä kelaamisen merkeissä. Se on minun nähdäkseni aika monen prosessin ja siten tekijän synti. Työtapamme ja itse harjoitustilanteet ovat toki siinä määrin keskustelevia, että kovin pitkiä piirejä ei jokainen harjoituspäivä päätöksekseen vaadi. Täytyy ottaa aikaa asialle.
Nautin harjoittelemisesta. Siihen liittyy toki muitakin tunteita: epävarmuutta, hermostuneisuutta, jännitystä ja pelkoakin, mutta enimmäkseen yhteisen näyttämön ja esityksen äärellä oleminen tuottaa minulle suurta nautintoa. Se tuntuu erityiseltä ajalta. Erityisellä tavalla jaetulta. Sitä osaa arvostaa päivä päivältä enemmän, ja sitä myös kaipaa. (Puhun vähän sekaisin harjoittelemisesta yleensä ja tämän nimenomaisen esityksen ja ryhmän kanssa toimimisesta. Tuo nautinto ei ole harvinaista, mutta tässä, tänään, se tuntuu melkein juhlallisen hienolta!)
Huomenna ollaan kolmin Jonnen ja Pekin kanssa ja katsotaan poikain monologit läpi. Viikko on torso; treenirupeama jatkuu koko köörillä maanantaina.
e
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Tiistain jälkeen
Siirryttiin Sissilinnaan. Lavastus istuu, skriini ja pari tuolia uupuu vielä. Tuhti ilta piti sisällään uutena kohtauksen (6) Humalan kaari ja "vanhan" kertausta eli läpikahluuta ykkösestä vitoseen. Outoja jalkavaivoja, tehokasta treeniä, hyviä keskusteluja, syvemmälle mentiin. Remmiin liittyi myös treenikauden video- ja ääniajaja Jaakko Niskasaari.
Nyt puhki ja tyytyväinen. Aamulla jatketaan.
"Ihan kiva meininki!"
e
Nyt puhki ja tyytyväinen. Aamulla jatketaan.
"Ihan kiva meininki!"
e
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Maanantain jälkeen
Ekat treenit takana Vesilaitoksella, sisältäen kohtaukset (0) Intro, (1) Muotoilun maailma, (2) Design Finland, (3) Isä lähtee mökille, (4) Tytti videolla 1 ja (5) Terapeutti 1. Hyvä päivä, porukka tehnyt työnsä tekstin suhteen juuri kuten pitääkin. Kevyt myös, ainakin muilta kuin Hessun osilta - tekstimassa on painava ja kun päähenkilö poistuu näyttämöltä vain yksittäisiksi hetkiksi, työsarkaa piisaa niin kuuden tunnin yksittäiseen treeniin kuin koko esitykseenkin.
Kestää, että saa itsensä käyntiin. Ekat harjoitukset tuntuvat tosin aina siltä; pitää etsiä reitit asettua harjoitustilaan juuri näiden ihmisten kanssa, löytää oikea kieli kommunikaatioon, juuri tälle prosessille sopivat rutiinit ja rituaalit jne. Ainakin itse tykkään ajatella, että jokainen prosessi kyseenalaistaa ja määrittelee nämä aina uudestaan, eikä valmiita malleja ole. Alku on muotoutumisen ja sopimusten tilaa.
Huomenna Sissiin, iltatreenit edessä.
e
Kestää, että saa itsensä käyntiin. Ekat harjoitukset tuntuvat tosin aina siltä; pitää etsiä reitit asettua harjoitustilaan juuri näiden ihmisten kanssa, löytää oikea kieli kommunikaatioon, juuri tälle prosessille sopivat rutiinit ja rituaalit jne. Ainakin itse tykkään ajatella, että jokainen prosessi kyseenalaistaa ja määrittelee nämä aina uudestaan, eikä valmiita malleja ole. Alku on muotoutumisen ja sopimusten tilaa.
Huomenna Sissiin, iltatreenit edessä.
e
torstai 10. maaliskuuta 2011
ohjaajan mietteitä
Tervetuloa!
Tanssii Houstonin kanssa -esityksen intensiivinen harjoituskausi on vihdoin alkamassa. Tätä ennen tapailumme ja muu keskinäinen styylailumme on pitänyt sisällään lukuisia käsikirjoituspalavereja, lukutuokioita, muutamia yksittäisiä treenejä Generaattorilla, vihreässä toimistossa lojumista sekä videomateriaalin työstöä erityisesti käsikirjoittaja-näyttelijä-jokapaikanhöylä H. Törmin osalta. Hauskaa, jännittävää ja mieltä kiihottavaa, että treenikausi vihdoin pääsee täyteen vauhtiinsa!
Alkoholin vaikutukset ja alkoholismi on esityksemme pääasiallinen aihe ja tutkimuskohde. Tätä ei käy kieltäminen, vaikka käsikirjoituksen maalaama maisema tuo nähtävillemme paljon muutakin ajankohtaista asiaa, ajatusta ja tunnetta nykypäivän perhe-elämään, parisuhteisiin, riippuvuuksiin ja yksinäistyvään yhteiskuntaan liittyen. Se on raju ja vaikea aihe, joka ulottaa lonkeronsa kaikille sektoreille yhteiskunnallisista ongelmista solutason problematiikkaan. Samalla siinä on jotain kiitollisuutta herättävää; loppuunkaluttuja, helppoja (onko niitä), tuttuja, meidän tekijöiden toistamia aiheita on maailman sivu täynnä. Härkää sarvista ja sitärataa. Ainakin muutamien tekstimme lukeneiden / kuulleiden kommenttien perusteella äkkisyvään käydään kiehtovia polkuja pitkin.
Kun joutuu, pääsee tekemisiin moniulotteisten, ristiriitaistenkin aiheiden pariin, on erityinen onni ja ilo kuulua työryhmään, jonka jokaisesta jäsenestä voisi lausua lyhyesti, rinta hieman rottingilla, että "tekijätyyppi". Aktiivisesti, intohimoisesti, uteliaasti ja ammattitaitoisesti työhönsä suhtauva teatterin tekijä ei ehkä ole harvinaisuus, mutta ei näitä taiteen ja totuudenrakkauden torvia ole kyllä yhtään liikaakaan, varsinkaan näillä leveysasteilla. Voi todeta kiitollisena, että ohjaajantyö näissä puitteissa asettuu paljolti siihen, miten harjoitustilanteeseen saisi luotua tunnelman, jossa kukin työryhmän jäsen pääsisi vapaasti ja paineettomasti etsimään omaa reittiään yhteisen unelman toteuttamiseksi. (Mikä ei ole helppoa sekään.) Itsevaltaista auteuria saati muitakaan jäykän hierarkisia rakennelmia ei tässä yhteydessä kaivata: paneutumista, kannustavaa läsnäoloa, tarkkuutta, lujuutta ja herkkyyttä sopivassa suhteessa sitten senkin edestä.
Vielä muutama päivä talvilomaa (kellä on, kellä ei..) ennen Sissilinnaan siirtymistä. Tiukka on tahti: ensi viikolla otetaan jo ykköstä haltuun ja ensimmäistä läpimenoa pukkaa kuun lopulla.
eino
Tanssii Houstonin kanssa -esityksen intensiivinen harjoituskausi on vihdoin alkamassa. Tätä ennen tapailumme ja muu keskinäinen styylailumme on pitänyt sisällään lukuisia käsikirjoituspalavereja, lukutuokioita, muutamia yksittäisiä treenejä Generaattorilla, vihreässä toimistossa lojumista sekä videomateriaalin työstöä erityisesti käsikirjoittaja-näyttelijä-jokapaikanhöylä H. Törmin osalta. Hauskaa, jännittävää ja mieltä kiihottavaa, että treenikausi vihdoin pääsee täyteen vauhtiinsa!
Alkoholin vaikutukset ja alkoholismi on esityksemme pääasiallinen aihe ja tutkimuskohde. Tätä ei käy kieltäminen, vaikka käsikirjoituksen maalaama maisema tuo nähtävillemme paljon muutakin ajankohtaista asiaa, ajatusta ja tunnetta nykypäivän perhe-elämään, parisuhteisiin, riippuvuuksiin ja yksinäistyvään yhteiskuntaan liittyen. Se on raju ja vaikea aihe, joka ulottaa lonkeronsa kaikille sektoreille yhteiskunnallisista ongelmista solutason problematiikkaan. Samalla siinä on jotain kiitollisuutta herättävää; loppuunkaluttuja, helppoja (onko niitä), tuttuja, meidän tekijöiden toistamia aiheita on maailman sivu täynnä. Härkää sarvista ja sitärataa. Ainakin muutamien tekstimme lukeneiden / kuulleiden kommenttien perusteella äkkisyvään käydään kiehtovia polkuja pitkin.
Kun joutuu, pääsee tekemisiin moniulotteisten, ristiriitaistenkin aiheiden pariin, on erityinen onni ja ilo kuulua työryhmään, jonka jokaisesta jäsenestä voisi lausua lyhyesti, rinta hieman rottingilla, että "tekijätyyppi". Aktiivisesti, intohimoisesti, uteliaasti ja ammattitaitoisesti työhönsä suhtauva teatterin tekijä ei ehkä ole harvinaisuus, mutta ei näitä taiteen ja totuudenrakkauden torvia ole kyllä yhtään liikaakaan, varsinkaan näillä leveysasteilla. Voi todeta kiitollisena, että ohjaajantyö näissä puitteissa asettuu paljolti siihen, miten harjoitustilanteeseen saisi luotua tunnelman, jossa kukin työryhmän jäsen pääsisi vapaasti ja paineettomasti etsimään omaa reittiään yhteisen unelman toteuttamiseksi. (Mikä ei ole helppoa sekään.) Itsevaltaista auteuria saati muitakaan jäykän hierarkisia rakennelmia ei tässä yhteydessä kaivata: paneutumista, kannustavaa läsnäoloa, tarkkuutta, lujuutta ja herkkyyttä sopivassa suhteessa sitten senkin edestä.
Vielä muutama päivä talvilomaa (kellä on, kellä ei..) ennen Sissilinnaan siirtymistä. Tiukka on tahti: ensi viikolla otetaan jo ykköstä haltuun ja ensimmäistä läpimenoa pukkaa kuun lopulla.
eino
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Kuvaus
TANSSII HOUSTONIN KANSSA
Houston, we have a problem...
yhteiskunta.nyt-teossarjan kolmas osa
ENSI-ILTA SISSILINNASSA 14.4.2011.
Suomalainen ydinperhe vuonna 2011: Juri, perheen isä, on menestynyt muotoilija, joka on saanut nimensä erään kosmonautin mukaan. Hänen vaimonsa Tytti on juuri muuttanut pois heidän yhteisestä kodistaan. Likka ja Pizza ovat heidän aikuistuvia poikiaan. Likka opiskelee psykologiaa ja siteeraa Freudia. Pizza asuu isänsä kanssa ja etsii elämälleen suuntaa.
Alkoholismia ja sen vaikutuksia sekä perhe-elämään liittyviä kysymyksiä käsittelevä Tanssii Houstonin kanssa kertoo tämän perheen ainutkertaisen ja ajankohtaisen tarinan. Samalla se laajenee kertomukseksi kokonaisen kansan sairaudesta.
Tanssii Houstonin kanssa on rohkea, hauska ja toiveikas puheenvuoro aiheista, jotka koskettavat meitä kaikkia, tälläkin hetkellä.
”Sillä jos ajattelemme tätä yksilön olemassaoloa ikään kuin suurena tai pienempänä huoneena, näyttää siltä, että useimmat ihmiset oppivat tuntemaan omasta huoneestaan vain nurkan, ikkunan luona olevan kohdan, kaistaleen lattiaa, jota pitkin he kävelevät edestakaisin.”
- Rainer Maria Rielke
Tanssii Houstonin kanssa toteutetaan Kajaanin Kaupunginteatterin, Routa-ryhmän, kulttuuriosuuskunta G-voiman ja Kajaanin Harrastajateatterin yhteistyönä. Esityksen tuottamista on tukenut Suomen kulttuurirahaston Kainuun rahasto.
Kesto noin 2 h 20 min., sisältää väliajan.
Käsikirjoitus, dramaturgia, musiikkien valinta ja videot Heikki Törmi
Dramaturgia ja ohjaus Eino Saari
Valosuunnittelu Niko Kurola
Äänisuunnittelu Maura Korhonen
Pukusuunnittelu Jaana Kurttila
Koreografinen apu Kirsi Saastamoinen
Näyttämöllä:
Eeva Aitta – Isa, terapeutti
Pekka Moilanen – Pizza, Jurin poika
Jonne Putkonen – Likka, Jurin poika
Heikki Törmi – Juri
Satu Lipponen – Tytti, Jurin vaimo (videolla)
YHTEISKUNTA.NYT
yhteiskunta.nyt muodostuu sarjasta esityksiä, koulutusta ja talkshowta.
Sarja käynnistyy helmikuussa 2011 taloutta ja valtaa, uskoa ja epäuskoa, utopioita ja dystopioita käsittelevällä teoksella Schwarzenegger ins Kainuu. Esityksen ensi-ilta on Generaattorin näyttämöllä 18.2.
Maaliskuussa ensi-iltaan tulevan esityksen aiheena on nuorten naisten kasvuprosessi aikuiseksi naiseksi. Esitys saa ensi-iltansa Ristijärvellä.
Huhtikuussa vuorossa on Tanssii Houstonin kanssa -esityksen ensi-ilta.
yhteiskunta.nyt on Kajaanin Kaupunginteatterin, Routa-ryhmän, Kajaanin Harrastajateatterin, G-voiman, Paltamon kansalaisopiston, Ristijärven Nuoren Teatterin ja Ristijärven keskuskoulun yhteistyöprojekti.
Houston, we have a problem...
yhteiskunta.nyt-teossarjan kolmas osa
ENSI-ILTA SISSILINNASSA 14.4.2011.
Suomalainen ydinperhe vuonna 2011: Juri, perheen isä, on menestynyt muotoilija, joka on saanut nimensä erään kosmonautin mukaan. Hänen vaimonsa Tytti on juuri muuttanut pois heidän yhteisestä kodistaan. Likka ja Pizza ovat heidän aikuistuvia poikiaan. Likka opiskelee psykologiaa ja siteeraa Freudia. Pizza asuu isänsä kanssa ja etsii elämälleen suuntaa.
Alkoholismia ja sen vaikutuksia sekä perhe-elämään liittyviä kysymyksiä käsittelevä Tanssii Houstonin kanssa kertoo tämän perheen ainutkertaisen ja ajankohtaisen tarinan. Samalla se laajenee kertomukseksi kokonaisen kansan sairaudesta.
Tanssii Houstonin kanssa on rohkea, hauska ja toiveikas puheenvuoro aiheista, jotka koskettavat meitä kaikkia, tälläkin hetkellä.
”Sillä jos ajattelemme tätä yksilön olemassaoloa ikään kuin suurena tai pienempänä huoneena, näyttää siltä, että useimmat ihmiset oppivat tuntemaan omasta huoneestaan vain nurkan, ikkunan luona olevan kohdan, kaistaleen lattiaa, jota pitkin he kävelevät edestakaisin.”
- Rainer Maria Rielke
Tanssii Houstonin kanssa toteutetaan Kajaanin Kaupunginteatterin, Routa-ryhmän, kulttuuriosuuskunta G-voiman ja Kajaanin Harrastajateatterin yhteistyönä. Esityksen tuottamista on tukenut Suomen kulttuurirahaston Kainuun rahasto.
Kesto noin 2 h 20 min., sisältää väliajan.
Käsikirjoitus, dramaturgia, musiikkien valinta ja videot Heikki Törmi
Dramaturgia ja ohjaus Eino Saari
Valosuunnittelu Niko Kurola
Äänisuunnittelu Maura Korhonen
Pukusuunnittelu Jaana Kurttila
Koreografinen apu Kirsi Saastamoinen
Näyttämöllä:
Eeva Aitta – Isa, terapeutti
Pekka Moilanen – Pizza, Jurin poika
Jonne Putkonen – Likka, Jurin poika
Heikki Törmi – Juri
Satu Lipponen – Tytti, Jurin vaimo (videolla)
YHTEISKUNTA.NYT
yhteiskunta.nyt muodostuu sarjasta esityksiä, koulutusta ja talkshowta.
Sarja käynnistyy helmikuussa 2011 taloutta ja valtaa, uskoa ja epäuskoa, utopioita ja dystopioita käsittelevällä teoksella Schwarzenegger ins Kainuu. Esityksen ensi-ilta on Generaattorin näyttämöllä 18.2.
Maaliskuussa ensi-iltaan tulevan esityksen aiheena on nuorten naisten kasvuprosessi aikuiseksi naiseksi. Esitys saa ensi-iltansa Ristijärvellä.
Huhtikuussa vuorossa on Tanssii Houstonin kanssa -esityksen ensi-ilta.
yhteiskunta.nyt on Kajaanin Kaupunginteatterin, Routa-ryhmän, Kajaanin Harrastajateatterin, G-voiman, Paltamon kansalaisopiston, Ristijärven Nuoren Teatterin ja Ristijärven keskuskoulun yhteistyöprojekti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)