Kevään viimeiset esitykset ovat ohi. Tanssii Houstonin kanssa jatkanee teatterin ohjelmistossa tammi-helmikuussa 2012.
Pitkä tauko siis edessä. Jätimme esityksen levolle hyvillä mielin. Kaksi viimeistä vetoa sujuivat mallikkaasti ja esitysten jälkeiset keskustelut olivat antoisia.
Kevään sessio päättyi talon sisäiseen purkuun eli "purnuun". Käytiin läpi yhteistyötuotannon ongelmia, haasteita, plus- ja miinusmerkkejä. Sellainen yleisfiilis jäi, että tämäntyyppisiä yhteisvääntöjä tulisi tehdä lisää: niitä toivotaan ja niissä nähdään loppupeleissä enemmän mahdollisuuksia kuin haittoja. Kurttilan Jaana jopa provosoi, että tämänkaltaiset prosessit ovat tulevaisuuden laitosteatteritoiminnan ainut mahdollisuus. Esimerkkejä hyvästä yhteistyöstä on kentällä paljon, mutta ottaakseen aidon harppauksen eteenpäin se vaatii kyllä vielä työtä, joustavuutta ja luovuus edellä prosesseihin sukeltamista. Siinä on sulateltavaa ja omaksuttavaa erityisesti hierarkisten, historiallisten rakenteiden ystäville.
Tilastonikkareille: täyttöasteella 80% hurahti Houston maaliinsa. Kokemuksellisia osumia tuli reilusti ja siitä pitää olla iloinen ja ylpeä. Kuun viimeisten viikkojen aikana ratkotaan vielä mutkat suoriksi jatkon suhteen. Toivossa on hyvä elää.
Kesä!
eino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti