Viikon kolmas treenipuhde takana, Eevalla ja Heikillä myös viimeinen. Mentiin tekstissä eteenpäin, kohtauksia (7) Jurin aamu, (8) Terapeutti 2, (9) Lapsuusmuistot ja (10) Peli-ilta. Timo ja Hessu virittelivät myös tykin aamusta, joten päästiin demoamaan asioita videon kanssa. Videon osuus teoksen maailmasta, kerronnasta, kokonaiskestosta, on huomattava, joten sovittamista riittää. Kelpo päivä kaiken kaikkiaan.
Puruille näissä kuluneissa päivissä on jäänyt liian vähän aikaa. Käynnistymme, käynnistämme itsemme hitaasti aamuisin, kuulumisten vaihdon, kahvinjuonnin ja lämmittelyjen merkeissä ja kun aikataulu on tiukka, loppupäivä menee herkästi skulaamisen eikä kelaamisen merkeissä. Se on minun nähdäkseni aika monen prosessin ja siten tekijän synti. Työtapamme ja itse harjoitustilanteet ovat toki siinä määrin keskustelevia, että kovin pitkiä piirejä ei jokainen harjoituspäivä päätöksekseen vaadi. Täytyy ottaa aikaa asialle.
Nautin harjoittelemisesta. Siihen liittyy toki muitakin tunteita: epävarmuutta, hermostuneisuutta, jännitystä ja pelkoakin, mutta enimmäkseen yhteisen näyttämön ja esityksen äärellä oleminen tuottaa minulle suurta nautintoa. Se tuntuu erityiseltä ajalta. Erityisellä tavalla jaetulta. Sitä osaa arvostaa päivä päivältä enemmän, ja sitä myös kaipaa. (Puhun vähän sekaisin harjoittelemisesta yleensä ja tämän nimenomaisen esityksen ja ryhmän kanssa toimimisesta. Tuo nautinto ei ole harvinaista, mutta tässä, tänään, se tuntuu melkein juhlallisen hienolta!)
Huomenna ollaan kolmin Jonnen ja Pekin kanssa ja katsotaan poikain monologit läpi. Viikko on torso; treenirupeama jatkuu koko köörillä maanantaina.
e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti