Ensi-ilta takana, toinen esitys illalla edessä. Huima, keskittynyt, jännittävä kokemus takana. Jengi klaarasi enskan mahtavasti; niin onnelliseksi ja ylpeäksi veti ettei oikein osannut asiaa sanoiksi pukea. Kemuja vietimme RaatinVintin saunatiloissa ja Genellä rauhallisen uupeloisissa merkeissä. Työ tekijänsä uuvuttaa. Ja palkitsee.
Mielenkiintoista nähdä, millaiselle radalle esitys esityskaudellaan sinkoaa. Sen pituuskin on vielä hämärän peitossa. Tällä tietoa viimeinen veto on kuukauden päästä, 14.5., mutta haaveita jatkosta syksyllä / talvella Sissilinnassa ja/tai kiertueella on. Jatkamisen ratkaisevat yhtäältä taloudelliset ja aikataululliset resurssit ja toisaalta - ja ennen kaikkea - tahto. Jos sitä löytyy, asiat kyllä järjestyvät. Täältä sisältä käsin esitys tuntuu aiheensa ja käsittelytapansa vuoksi niin tärkeältä, että olisi sääli päättää iso duuni jo tähän kevääseen.
Esityskauden alku avaa muitakin tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Houston on kelpo esimerkki onnistuneesta ja vielä toistaiseksi aika harvinaisesta sisällöllis-tuotannollisesta yhteistyöstä teatterin ja Genen toimijoiden välillä. Halutaanko tätä yhteistyötä jatkaa ja syventää - ja ollaanko sen eteen valmiita tekemään töitä? Millaista lisäarvoa sen nähdään ja koetaan tuovan teatterin ja Genen toimintaan? Mitä tulisi tehdä vielä toisin? Ainakin ensikommentit mökkien sisältä ovat positiivisia.
Asiaintilat ratkennevat lähiviikkojen aikana. Sitä ennen diippiä settiä eli näyttämötaiteen juhlaa Sissilinnassa tästä illasta alkaen! Tilaa taitaa olla - tervetuloa!
e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti