Purkupäivä Genellä. Kahlattiin juttu jutellen läpi ja nautittiin Pekin sivarin päättymisen kunniaksi tekemää mainiota ruokaa.
Lapasesta lähti, mitä tulee muutosten määrään. Tai ainakin se jäi päällimmäiseksi fiilikseksi: muutosten, pientenkin, paljous, tarve pyöräyttää dramaturgisesti palettia vielä kerran, kokeilla ja iloita kokeilun mahdollisuudesta. Maanantaina mennään versio, jossa hoitokertomuksille on sanottu hyvästi ja uusia videoita lisätty osin tilalle, Isan ja Jurin kaikista pätkistä poistettu äänitehosteet, Pizzan houremonologin aihe, teksti ja tyyli vaihdettu, Jurin lapsuusmuiston tunnelma ja äänimaailma muutettu, sieltä täältä karsittu ja saksittu, alun avaruusosuus poistettu, Pizzan kuljetuksen loppu muutettu toiveikkaammaksi, rapin tyyli kolmijakoon realismi-skandinaavinen porno-realismi jne. Valtaosalla muutoksista haetaan kontrasteja, rytminmuutoksia, napakkuutta, tunnelmanvaihteluja. Selkeyttä.
Seuraavissa treeneissä siis heti uudestaan läpi, ja tuoreita katsojasilmäparejakin on katsomassa. Torstain vedon kymmenkunta koekaniinia olivat silmin nähden vaikuttuneita, ja oivallisia kriittisiä huomioitakin saimme.
Elämme jännittäviä aikoja. Esa Leskisen / Meteli-lehden sanoin: taiteen tehtävä on mennä sinne, minne muut eivät mene.
e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti