Kakkosnäytöspäivä. Harjoituksiimme ilmestyi Iltalypsyn Karjakko. Tai Suomi-neito. Tai Ikea-neito. Tai Elovena-tyttö. Kuten kaikki ideat, se pulpahti tuntemattomasta avaruudesta keskuuteemme ja sulautui joukkoon muina naisina. Otimme tämän kansallispukuisen haamun riemulla vastaan.
Aamulla pressikuvat, päivällä kakkosen alkua ja tiimalasin raksuttaessa hivenen sitä loppuakin. Em. neitosen ohessa Heikki oli kirjoittanut Isalle ja Jurille uuden loppukohtauksen, jota työstettiin tänään alulle. Hyvältä vaikuttaa. Se sulkee paremmin Isan kuljetusta ja tuo vielä kaipaamiamme näkökulmia alkoholismiin ja riippuvuuksiin mm. riippuvuuspersoonan käsitteen kautta. Haaste on taivuttaa kohtaus sellaiseksi, että sen kirjallinen ilme ja tietty opettavuus muotoutuvat persoonalliseksi kieleksi. Ja että Isan ja Jurin suhteen syvyys ja keskinäinen luottamus pääsevät esille.
Ikea-Karjakon myötä esityksen puvustus alkaa olla viittä vaille valmista kamaa. Kurttilan Jaana kollegoineen on tehnyt upeaa työtä. Vaatetuksellisista herkuistakin lisää tuonnempana, kun pressikuvaehdokkaat tipahtavat tänne blogiin ihmeteltäviksi.
e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti